Ja nyt alkoi portaissa juoksu, jalkojen töminää kuului porstuassa sekä melua kalossien ja päällysnuttujen kanssa etehisessä, niin että Mobellen täytyi tulla järjestystä ylläpitämään.
— Emmeköhän panisi toimeen jotakin oikein hauskaa tänä iltana, — ehdoitti Fritz, kun kaikki olivat riisuneet päällysvaatteet, ja vaihtaneet kuivia vaatteita päälleen.
— Keittäisimmekö nekkuja? — ehdoitti Masse. Hänen ahneutensa vaati vielä muuta kuin nuo äskeiset nokiset omenat. — Eikä, otetaan ennen esille joulutyömme, se on niin kodin tapaista ja hauskaa. — Kasse oli viime aikoina tullut innostuneeksi tekemään lahjoja äidille ja sukulaisille.
— Ei kuitenkaan ennen kuin Spirea tulee, — selitti ritari Pumpenritter; tulkaa nyt ensin tänne, niin koetamme saada Svantea eleille!
20-markan viulun onnellinen omistaja katsahti hajamielisenä ylös ainekirjoituksestaan, kun kuuli ehdotuksien ja kutsumuksien satelevan päälleen. — Jaha, — kyllä! — Svante kääri syvämielisenä ja perinpohjin paperinsa kokoon ja pisti ne pöytälaatikkoon, hänellekin oli kyllä ilo mieleen. Eufrosynen ruskeat silmät vilkkuivat veitikkamaisuudesta.
— Mitä käsityötä sinä otat?
Svante joutui hämilleen.
— Niin kyllä, käsityötä, — sillä kaikilla muilla pojilla on, — sanoi
Effi päättäväisesti.
— Saanen ehkä keriä lankaa jollekulle teistä, — arveli Svante ja katseli arastellen seuraan keltaisen tukkansa alatse.
— No, sen saat. Tule nyt. Minä kuulen, että Spirea jo on kotona ja
Dika täti myös. Pidämme nyt oikein hauskaa käsityöseuraa.