Eufrosyne astui etunenässä ulos ruokasaliin. Istuttiin ison pöydän ympärille ja työt otettiin esille. Dea täti neuloi ikuista harmaan ja punaisen kirjavaa sukkaa, Fritz Amatus virkkasi äidilleen koriliinaa ja sai hyviä neuvoja Kasselta, joka juuri oli tehnyt samanlaisen. Svante keri lankaa ahkerasti ja kömpelömäisesti, sill'aikaa kun Masse piteli vyyhtiä ja alituiseen sotkeutui siihen sormillaan.

— Minusta ovat aina lauantai-illat niin hauskoja, — uskoi Eufrosyne Masselle, hiljaa kiikutellen tuolilla ja koukulla neuloen kiikkutuolimaton reunusta. — Ei ole mitään läksyjä ajateltavina, ja sitten se aina tuntuu, kun kuuluisimme seuraan, kun istumme näin kaikki yhdessä ja teemme työtä.

Masse nyökäytti päätään tyytyväisenä. — Onhan tämä seura, vastasi hän,
— Tilhiläisten käsityöseura, — ja pudotti samassa vyyhden.

— Minusta tuntuu, että voisimme lukea ääneen jotakin hauskaa kirjaa, — jatkoi Eufrosyne, joka oli päättänyt nauttia niin paljon kuin mahdollista lauantai-illan vapaudesta. — Oletko sinä, Fritz, lukenut "Mustaa Robin poikaa"? Se on semmoinen paksun paksu, täynnä kuvia ja julmia tapauksia. — Eufrosyne oli juuri nyt sillä ijällä, jolloin enin nautitaan "indiaanijutuista".

— Käypi niin yksitoikkoiseksi aina lukea ääneen, — vastusti Kamilla, — jonka vilkas luonto teki hänelle vaikeaksi kuunnella lukemista; — minä ehdotan, että me laulamme "pukki laulaa" seitsemän-äänisesti.

— Hyi, — ei! Mitäpä hauskaa siinä olisi? — ihmetteli Kasse irvistellen. Hän ompeli puukannatinta jaavakanevalle ja laski juuri pisteitä mallillaan.

— Mitä sinä, Svante, arvelet? — kysyi Effi hiukan viekkaasti. — Etkö sinä ole samaa mieltä minun kanssani?

— Kyllä, — ja, jaha, mistä onkaan kysymys? — Svante heräsi ikäänkuin unesta. Hänen ajatuksensa olivat eksyneet kauas kompositsiooniopin salaisuuksiin ja hän käänsi kerää niin hitaasti, että Masse hyvinkin olisi ennättänyt joka käännöksen väliin nukahtaa.

— Emmekö voisi kertoa jotakin, jota itse olemme kokeneet, — ehdoitti
Spirea. Dika täti sanoo aina, että se on niin hyvä harjoitus.

— Kyllä, kyllä, — huudettiin miehissä! — Ja Dika täti pannaan puheenjohtajaksi! riemuitsi Kamilla.