— Ei sitä tämmöiseen tarvita mitään puheenjohtajaa, — sanoi Masse opettavaisesti.
— Vai niin, minä muistan vaan että meillä nyt oli oikea kokous.
— Mitä nyt kertoisimme? — kysyi Masse varovaisesti.
— Jotakin, jota itse olemme kokeneet.
— Minäpä kaaduin kadulla tänään, — pisti Eufrosyne väliin.
— Hyvin hauskaa kuulla, — mutta siihen kai se juttu loppui, — ivasi
Kasse.
— Ehkä me kerromme jotakin koulusta, — arveli Svante, jolle vihdoin oli käynyt selväksi, mistä muut puhelivat.
— Tai kotitapahtumista, kesäjuttuja, — tuumasi Eufrosyne.
— Niin, kesästä, kesästä, se on hauskinta! — kuului useita ääniä, — saamme siten hiukan kesäiloa kolkon syksyn ajalla.
Masse ja Kasse olivat haleta innosta päästä kertomaan. He olivat käyneet Tanskassa sisar Angelikan ja lankomiehensä Jensin luona ja olivat täpösen täynnä mitä kummallisimpia juttuja.