— Minä ehdotan että kerromme ijän mukaan ja että täditkin yhtyvät meihin, — sanoi Kamilla, joka hyvin tiesi kuinka Dea täti kammosi kaikkea "esiintymistä", ja tunsi ilkeän halun houkutella vanhusta hupsutuksiin.
— Minä mieluummin kuuntelen, lapsi kulta, — vastasi Dea täti tehden kieltävän liikkeen, — minä olen liian vanha semmoisille. Minun nuorena ollessani ei tytöillä juuri ollut tapana puhua, enkä minä siihen kykene.
— Kyllä te osaatte, tulkaa vaan mukaan, täti hyvä, — intti Kamilla, mutta luopui sitten Spirean viitatessa pyynnöstään.
— Ehkä me sen sijaan saamme Dika tädin mukaan?
— Dika täti lukee vaatteita pesuun pantaviksi keittiössä, eikä jouda tulla, — ilmoitti Spirea. Minä ehdotan, että heitämme arpaa siitä, missä järjestyksessä meidän tulee kertoa ja sitten ulotamme vasta ensimmäisenä vapaana iltana, kun Dika tätikin saattaa olla mukana. Täytyyhän meillä jokaisella olla hiukan valmistusaikaa.
Huudettiin: — hyvä, hyvä! —
Arpa laukesi seuraavassa järjestyksessä: Kamilla, Fritz, Masse, Svante,
Eufrosyne, Spirea ja Kasse.
— Voi kuinka tulee hir—r—ve—än hauskaa riemuitsi Eufrosyne. — Aber was soll ich beretten? —
— Minun vuoroni on ensimmäiseksi, valitti Kamilla.
— Tiedätkö Effi, minäpä kerron siitä… tuosta… arvaathan, kun me sinä kertana…