Effi nyykäytti päätään.
— Se on kyllä hauskaa kuulla!
Kamillan kertomus.
Oli taaskin lauantai ja esitelmien piti alkaa. Tilhiläiset olivat aika lailla ponnistelleet läksyjen kanssa koko viikon ja katsoivat itsensä sentähden nyt oikeutetuiksi hauskuuttelemaan ja olemaan hiukan vallattomina. Siksi oli Spirea kaikessa hiljaisuudessa toimittanut kotiin vähän "ylioppilaskauroja" ja toiset olivat illan kunniaksi koristaneet itseään mikä milläkin. Masse oli tehnyt itselleen liikanenän paperista ja kiinnittänyt sen laastarilla. Fritz Amatus kantoi päässään paukutuskaramellin sisällön silkkipaperisen yömyssyn muodossa. Eufrosyne komeili, turhaan koettaen nauruaan tukehduttaa, Dika tädin vanhoilla silmälaseilla. Spirea esiintyi päässä vanhanaikuinen "négligé-myssy" viheriäisillä ruseteilla varustettuna. Kamillalla oli Svanten sininen, vähän nuhraantunut lakki päässä. Svante oli paremman puutteessa pukeutunut valkeisiin käsineihin ja Kasse ilvehti Dika tädin isoon harmaasen huiviin käärittynä. Kun kello löi kuusi, kokoontuivat he kaikki ruokasaliin, jokaisella käsityö mukanaan ja suut liikkuivat ihmeteltävän ahkerasti.
Ikävä kyllä olivat tädit sinä iltana kutsutut soittajaisiin ja Dea täti oli hellällä varovaisuudella uskonut Mobellen ja "muut lapsikullat" Spirean äidilliseen huostaan. Kun "lapsikullat" kuulivat etehisen oven pantavan lukkoon tätien mentyä, puhkesivat he kaikki ikäänkuin komennosta yhteiseen rajuun ihastuksen huutoon ja Spirea yllytti heitä vielä pistämällä Mobellen, jota hän oli kantanut käsivarrellaan etehisestä, keskelle pöytää ompelukorien ja työaseiden väliin!
— Hiljaa! — huusi hän sitten, mutta nauroi itse niin innokkaasti pöydän ympärillä istuville kummituksille, että myssy päässä meni kallelleen. — Hiljaa! eihän tässä kuule omaa ääntään! Järjestystä kaikessa, — sanoo Dika täti. Sentähden ehdotan minä, että me hiukan koetamme rauhoittua, ennenkuin Kamilla alottaa kertomustaan.
Spirealla oli yhä vielä suuri vaikutus toveriinsa ja melu hiljeni heti, mutta kuitenkin kului melkoinen aika, ennen kuin seurue valmistautui rauhassa kuuntelemaan Kamillan kesätarinaa. Heillä oli sitä ennen niin paljon toisilleen kerrottavaa edellisen viikon tapahtumisista.
— Ajatelkaapa, minä sain tänä päivänä 24 sivun pituisen kirjeen
Perpetua Petterkvist'iltä, joka on tätinsä luona Oulussa, — kertoi
Kamilla ja veti esille kuusitoista kertaa luetun kirjeen, varustettuna
useoilla mustepilkuilla.
— Vai niin, sentähden olitkin niin antelias, että kutsuit minua
Löfström'iin sokurileivoksen syöntiin, — nauroi Eufrosyne. Mutta
Spirea ei näyttänyt tätä oikein hyväksyvän.
— Lupasimmehan Dika tädille, ettemme kovin usein antaisi halumme vietellä meitä makeisten syöntiin, — muistutti hän — ja nyt on jo toinen kerta tällä viikolla Kamilla, kun sinä sen teet.