— Mutta minäpä en antanut itseäni vietellä, — kehui Fritz tyytyväisenä. Minä kulin syrjin Löfström'in ohi, vaikka vatsaa kiristeli makeishimo. Ja kun näin Selim Rundelin'in poikkeavan Addens'iin, läksin minä käpälämäkeen, ett'en tarvitsisi nähdä häntä tulevan ulos sieltä karamellipussi kourassa.
Kasse istui ääneti ja laski vapaamerkkisaalistaan, jonka tänään oli koulussa saanut. Hän oli aikonut seuraavana kesänä päällystää Saviniemen uimahuoneen seinät paljailla vapaamerkeillä ja unhotti väliin sekä ruuan että juoman kalliin kokoelmansa tähden. Hänellä oli nyt 2,599 ja hän tarttui ahneesti Perpetuan kirjeessä olevaan merkkiin täyttääksensä sataluvun.
Masse laitteli tanssijaa kankeasta paperista Angelika sisaren pikku Jensille ja leikkasi väliin erehdyksestä nenäänsä. Svante vuoli kummallisen näköistä puupalaa, josta selitti tulevan kerinpuut Saara tädille. Valkoiset käsineet olivat nyt jotenkin hankalat, mutta Svante arveli ehkä kärsivällisyyden kasvavan siitä, kun piti niitä kädessään.
Hetkeksi keskeytyi vilkas pakina ja silloin otettiin "ylioppilaskaurat" esille, ja vastaanotettiin riemuhuudoilla.
— Nyt on minusta aika ryhtyä esitelmän pitoon, — päätti Spirea, heittäen katseen Kamillaan, jonka noella tehdyt viikset olivat tahranneet koko posken korvia myöten.
— Paikalla, minä olen valmis. Jos läsnäolevilla on jotakin muistutettavaa, niin olen minä taipuvainen kallistamaan korviani viisaasti puhuvien puoleen.
Seurue oikaisi itsensä pystyyn, ja kuunteli tarkkuudella seuraavaa, mantelien hiljaa rätisten sormien välissä.
— No niin, — alkoi Kamilla, — minä vietin, kuten läsnäolevat tietävät, osan kesäluvasta Eufrosyne ystävän luona Saviniemen suuressa herraskartanossa…
Kasse mumisi jotakin, joka oli olevinaan liiallisen kiitoksen estämistä.
… Täti ja setä Tähtinen soivat meille kaiken vapauden, minkä toivoa saatoimme. Meillä oli lupa tehdä kaikkea, mitä ikinä tahdoimme, paitse hukuttaa itseämme lahteen tai tappaa itseämme ajamalla rajuilla hevosilla…