— Tai katkoa kaulamme tallin ylisellä, jossa olimme nuoralla tanssijoita, — liitti Eufrosyne.
… Niin, ja me nautimmekin vapaudestamme täysin määrin. Onneksemme olivat herrat Masse ja Kasse pistäytyneet Tanskassa käymään sisarensa Angelikan luona.
— Kiitoksia! — lausui Kasse ja pudotti samassa nenänsä syliin, koko seuran suureksi huviksi.
… Ja me koetimme korvata tätä tädin ja sedän korvaamatonta vahinkoa, keksimällä tuhansia kepposia ja vallattomuuksia. Muun muassa oli meillä lupa ratsastaa Pollella ja Piijulla, hiljaisimmat elukat koko tallissa. Minä en ollut koskaan sitä ennen yrittänyt nousta hevosen selkään, mutta Effi oli taitava ratsastaja, enkä minäkään ollut aivan mahdoton oppimaan…
— Ensi kerralla asetit satulan takaperin, — nauroi Eufrosyne.
… Mitäpä siitä! — Eräänä päivänä olivat setä ja täti kylässä. Tulossa oli iso vaatteiden pesu, eikä kenelläkään ollut aikaa huomata meidän vehkeitämme. Me olimme hirveän vallattomalla tuulella ja kävimme ensin viattoman Maija Liisan kimppuun, joka paikkasi verkkoja rantakodassa…
— Mutta sitten pisti Kamillan päähän, että meidän piti ratsastaa…
— Hiljaa, sinä! Niin, sitten tunsin itsessäni hirveän halun päästä kiitämään yli maiden mantereiden ja sanoin Effille: tule, niin lainaamme poikien vaatteita ja ratsastamme hiukan "korkeamman koulun" tavan mukaan, niinkuin sirkuksessa sanotaan.
Effi oli heti valmis siihen ja niin me kohta pukeuduimme komeiksi nuorukaisiksi Massen ja Kassen vaatteiden avulla ja hiivimme talliin. Polle oli poissa, mutta Piiju seisoi siellä sekä Into, se suloinen korskuva varsa-hevonen, jolla ei kukaan uskaltanut ratsastaa. — Minä otan Innon, — huusin minä paikalla, eikä Effissä — ollut kieltäjää. Hän kiipesi Piijun selkään ja minä talutin Intoa tallista päästäkseni aitan portailta sen selkään. Into oli hyvällä tuulella ja pysyi hiljaa…
— Hän tunsi kai hajun minun saappaistani ja pelkäsi, — arveli Masse.