— Minulla oli näet sokuripala, jolla houkuttelin häntä. Ja me ratsastimme hiljaa portista ulos maantietä myöten. Ihmiset, jotka tulivat meitä vastaan, luulivat meitä "patruunan pojiksi".
Mutta sittenpä sattui meitä vastaan iso majanmuutto-kuorma, joka näytti oikein kummalliselta, kun tuolin jalat pistivät siitä ulos ja kaapit liikkuivat sinne tänne. En tiedä mitä Into ajatteli, mutta se nousi pystyyn eikä tahtonut mennä eteenpäin. Minä varomattomasti lätkäytin sitä ruoskalla ja — olisittepa nähneet sitä silloin! Se nousi pystyyn yhä hurjemmasti, pudisti päätään ja heittäysi sitten nelistämään niin rajusti, että Effi jäi kauas, — kauas. Minä sitä taputtelemaan ja rauhoittamaan, mutta ei siitä mitään apua. Pitelin kiinni niin hyvin kuin taisin, mutta tunsin jo käsivarsieni raukenevan ja etten kauan enää jaksaisi estää itseäni putoamasta. Silloin tuli vastaan aita ja portti. Minä säpsähdin. Kuinkahan käynee, — ennätin ajatella ja samassa vastasi Into kysymykseen heittäytymällä yks kaks yli aidan, niin että minä romahdin maahan naapurin apilas-niitylle…
— Ja kun minä vihdoin hengästyneenä ja kauhistuneena saavuin paikalle, — jatkoi Eufrosyne, — niin mitä luulette hänen sanoneen: — tässä on niin mainion hyvä olla, jospa olisin hevonen! Siellä hän loikoi selällään ilman pienintäkään naarmua ja haisteli apilasta, minäpä olin niin hirveän iloinen, että rupesin itkemään.
— Niin, Effi oli niin hyvillään siitä, ettei tapahtunut suurta onnettomuutta, — jatkoi Kamilla hiukan vakavammasti. Ja kiitollinenhan minäkin olin, vaikk'en ollut yhtään pelännyt.
— Sitten otimme kiinni Innon, joka aivan tyyneenä maisteli apilaa ja läksimme kotiin. Olipa Massen nuttu saanut emä kolon aidassa…
— Ja me saimme aika läksytyksen äidiltä, joka juuri oli tullut kotiin ja sitä me kuuntelimme katuvin sydämin.
— Olkoon onneksi! — huusi Masse ja aivasti niin, että nenä lensi Spirean ompelukoriin ja Mobelle murisi suloisesti levätessään Effin keskentekoisella sukalla.
Fritz Amatuksen kertomus.
Teen juotua tuli Fritz'in vuoro kertoa kesästään. Hän asettui hiukan ujostellen tuolin taakse, jonka selkälautaa hän ahkeraan hypisteli sekä katseli kuuntelijoita. Svante vuoli uutteraan kerinpuuta, josta kuitenkin näytti syntyvän iso kiekka. Kamilla parsi sukkia ja Masse oli asettunut mukavaan asemaan sekä näytti taipuvan hiljaiseen kuuntelemiseen.
— Kesälupa on hyvin hauska aika, — alkoi Fritz ja oli jo joutua hämille, kun näki Massen tähän nyökäyttävän suostumusta. — Se on kauhean hyvä vaihtelu läksyjen päähän takomisen perästä ja kaiken semmoisen, ja jokainen teistä käsittää tätä niin ihmeen hyvästi…