— No, kerrassaan! — huokasi Masse ja tavoitteli peukalollaan liivin taskusta unhottunutta lakritsipalasta.
— Ne, jotka asuvat maalla, — jatkoi Fritz enenevällä rohkeudella, voivat ehkä kaikkein parhaiten huvitella, mutta luulenpa että joka paikassa voi olla oikein hauska, jos vaan ei tule tautia tai muuta surkeutta. Koko kesän asuin minä Kaivopuistossa täällä Helsingissä, ja aioinkin oikeastaan kertoa muutamista mainioista seikkailuista ja ilveilemisistä, joita me keksimme.
— Kutka me? — urkki Kamilla. — Sinä kai ja venäläiset? Eihän siellä asu kuin venäläisiä kesällä Kaivopuistossa.
— Ole hiljaa. Ei, — meitä oli noin lähes puoli tusinaa poikia siellä, lähellä toisiamme asuvia, ja me heittelimme palloa aika lailla iltasin. Monesti olimme myös indiaaneina ja rosvoina, ja silloin oli oikein hirvittävän hauskaa…
— Siellähän olisi pitänyt Massen olla, — keskeytti Eufrosyne, — hän oli kesällä musta kuin nokinen kahvipannu.
— No, no, sisko rukka, et sinäkään suinkaan ollut liinavaatteen näköinen, — vastasi Masse suopeasti.
Fritz Amatus ojentihe ja jatkoi:
— Eräänä päivänä olimme päättäneet jakaantua tasan kahteen puolueeseen ja olla indiaaneina…
— Se tekee 2 1/2 miestä kummallakin puolella, — kuiskasi Kasse
Spirealle.
— Eipä niinkään, — keskeytti Fritz sekaantumatta, — meitä oli sinä päivänä tavallista enemmän, neljä kummallakin puolella. Edvin Ryynänen oli ruskeanahkaisten päällikkönä ja sai nimen ryntäävä päällikkö, muut indiaanit olivat Ketteräjalka, Pitkähius ja Täplikäs Pantteri. Minä kuuluin kalpeakasvoisten joukkoon ja meillä oli olevinaan puulinnoitus juuri vallien alla.