— Olkoon menneeksi. Jättäkäämme siis korkeampi stiili ja sovittakaamme puheemme tavallisten ihmisten tavan mukaan! Sisar Angelika ja Jens lanko asuivat ulkona "Salmen" luona, jos tiedätte mitä sillä tarkoitetaan, te merta näkemättömät sisämaalaiset!
— Kyllä kai, se oli kai "Furusund-salmi", josta Funtus oli kotoisin, [tarkoittaa erästä Topeliuksen satua] — vastasi Fritz Amatus sukkelasti.
— Se meni päin mäntyyn! Se oli Juutinrauma, — tuo kaikkialla kiitetty ihana, kimalteleva, purjeita vilisevä, "det overordentlig henrivende Öresund"…
— Nyt sitä ruvetaan taas taivastelemaan! — kuiskasi Kasse Svantelie.
— En tahdo nyt vaivata teitä kertomalla kaikista niistä juhlallisuuksista ja pidoista, joihin tulomme antoi aihetta, — jatkoi Masse vaatimattomasti, — vaan aion kertoa eräästä tapauksesta, jossa minä tulin esiintymään todellisena keskiajan ritarina.
— Eräänä päivänä, jolloin veljeni Kasimir tutkimuksiensa tähden oli estetty tekemästä minulle seuraa, menin minä yksin ulos seikkailulle komeaan Dyrehaveniin, jossa puoleksi kesyt metsävuohet, hirvet, pukit ja muut eläimet katselivat minua mielihyvällä. Kuljeskellessani siellä kukka-säilytin olkapäällä, ajoivat vaunut minua vastaan leveällä tiellä. Vaunuissa istui kaksi naista ja pieni tyttö valkoisissa pitsissä, höyhenissä ja muussa semmoisessa koreassa. Lapsi saattoi olla noin kolmen vuoden vanha. Vaunujen ohitse ajaessa huusi pieni tyttö jotakin, jota en kuullut. Hän kallistui minun puoleeni ja huusi täyttä kurkkua, kun ajuri ei heti seisahtunut. Vihdoin näin minä vaunujen pysähtyvän ja tunsin äärettömän halun piiloutua pensaihin. Ja se olisi kyllä ollut parasta, jos niin olisin tehnyt, — huokasi Masse salaperäisesti. — Mutta toisaalta taas olisi se saattanut näyttää lapselliselta ujostelemiselta ja sentähden jatkoin matkaani mistään huolimatta.
Kun minä lähestyin vaunuja, viittasi toinen rouvista minua luokseen ja sanoi: "min kjaere Dreng, vil De ikke sidde her hos Line, hun er saa frygtelig nysgjaerrig paa den grönne Kasse De baerer?" —
— Mitä, kannoitko sinä Kassea? — huudahti Fritz Amatus kummastuneena.
— Oliko hän aivastamaisillaan, tai mitä sinä sanoit? — kysyi Kamilla ja katsoi pois sukan kolosta.
— Kuinka tuhmia te olette, — ettehän ymmärrä rahtuakaan tanskan kieltä, — sanoi Masse ylvästellen. — Hän tarkoitti tuo rouva, että Line oli utelias näkemään sitä viheriäistä säilytintä tai koteloa, jota kannoin olkapäällä… No, mitä minä muuta taisin, pentu vaunuissa näytti hirveän itsepintaiselta, — niin minä arvelematta istahdin peräistuimelle hänen viereensä ja hän heittäytyi heti sanomattomalla innolla minun säilytintäni sekä itseäni tutkimaan.