— Kas noin! Voi, sinua onnetonta, kun särit kermapullon, — huudahti Spirea kärsimättömästi, kun näki jotakin valkoista tippuvan Massen palttoon taskusta.
— Nyt ei meillä ole mitään kermaa kahvin kanssa.
Masse pisti ällistyneenä kätensä taskuun ja veti sieltä pullon kaulan korkkineen sekä joitakuita lasisirpaleita ja märkiä paperipalasia. Hänen katseensa tätä nähdessä oli niin oivallinen, että Spirea ei saattanut olla nauramatta.
— No, poikiapa vasta kannattaa huviretkille kulettaa! Nyt on Svante kaatanut maahan kahvin ja sinä olet tehnyt lopun kermasta. Mistä saamme nyt virvokkeita?
— Oi, me juomme kahvia ilman kermaa, sehän on fiiniä ja käytetään paljon Köpenhaminassa, — nimittäin jos ollenkaan saamme mitään kahvia… Massea näytti hyvin arveluttavan.
Kasse ja tytöt olivat sillä välin kokoontuneet Spirean ympärille, ja koko seurue päätti asettua tulen ääreen odottamaan Svantea ja kahvipannua. Fritz Amatus hieroi punaiseksi paleltuneita käsiään; hänen kintaillaan oli se omituisuus, että ne aina hävisivät ja hän puhalsi nyt käsiinsä saadaksensa niitä lämpiämään.
— Kohennahan niillä tulta, niin kyllä lämpiävät, — ehdoitti Kasse hyväntahtoisesti.
— Kohenna itse, murisi Fritz, — eipä sinunkaan näytä kovin lämpimiltä.
Nyt ruvettiin valkean ympärille ja suut liikkuivat ahkerasti. Tässä ei tuntunut yhtään tuulen henki ja tuli levitti ihanaa lämpöä läheisimpiin paikkoihin.
— Oi, kuinka täällä sentähden on hauskaa, — huudahti Kamilla. — Meillä on paljoa hauskempi, kuin isolla luistinradalla, — voiko kukaan sanoa minkätähden?