Seuraavana päivänä menivät Svante ja Spirea Pullosen vaimon luo, joka asui leipomakamarissa, jossa ajurin joukko ennen oli asunut. Svante kertoi kuinka hän oli löytänyt sen pienen raukan hylättynä maantiellä ja vaimo niisti nenäänsä esiliinaan liikutuksesta. Saattoihan hän ottaa hänet, koska leipäkannikasta ei ollut puutetta. — Nähkääs, hyvä herrasväki, minullakin oli tuommoinen pieni raukka ennen, mutta Jumala soi hänelle paremman kohtalon kuin minkä me olisimme voineet hänelle valmistaa ja otti hänet luokseen. Mieheni oli niin pahoillaan, ettei hän koko viikkoon ruvennut työhön, mutta sitten minä sanoin, että syntiähän se on semmoinen sureminen ja rupesihan se sitten taas kirjapainossa käymään. Hänpä nyt tulee oikein hyvilleen tuosta lapsirukasta.

— Katsokaa, matami, me tulemme olemaan ikäänkuin kummina tälle ja maksamme määrätyn summan kuukaudessa hänestä, — selitti Spirea, joka oli laskenut, että jos he panivat kaikki kuukausrahansa yhteen, niin teki se 25 markkaa kuukausittain. Pullosen vaimo tyytyi 10 markkaan kuulta; jäännös pantaisiin hänelle vaatteiksi.

Tietysti he kaikki yhteisesti hommaisivat hänelle uusia pukuja! Hauska kiire syntyi nyt kaikille ja jokainen noista seitsemästä kummista tahtoi omakätisesti saada jotakin valmistaa. Rahasäilyttimet tyhjennettiin ensimmäisiä ostoksia varten, paljoa ne eivät sisältäneet, sittenkun joululahjoiksi oli niistä otettu, — mutta aina vähän aluksi. Spirea osti vaatetta ja villalankaa sekä leikkasi, — minnekä ne olisivatkaan joutuneet ilman häntä? Svanten ja Effin piti kumpaisenkin neuloa yhden sukan, Kasse teki ruokaliinoja, Masse neuloi villamyssyä, Kamilla ja Spirea ompelivat pieniä paitoja ja mekkoja, ja Fritz Amatus päärmi "aivan yksinään" kolme nenäliinaa, varustettuina punaisilla reunuksilla.

Jokaista vapaahetkeä käyttivät he näihin töihin Dan'ille, jolla ei ollut aavistustakaan siitä, kuinka paljon hellyyttä hänen pieni vähäpätöinen persoonansa herätti näissä hyväsydämmisissä, onnellisissa lapsissa. Pojat unhottivat luistelun ja vehkeet toverien kanssa; tytöt kertomuskirjansa ja joulusalaisuutensa. Dika tädin täytyi monesti käyttää koko valtaansa, saadaksensa heidät ulkona pistäytymään hämärän aikana. Dea täti oli puolestaan suuresti tyytyväinen tähän siveään, ahkeraan henkeen ja palkitsi sitä kaikenmoisilla kirjavilla tilkuilla, joita haki säästöistään.

Sillä välin viihtyi Dan hyvästi Pullosen ja hänen vaimonsa luona. Joka päivä kävivät häntä tervehtimässä hänen kolme naiskummiansa ja neljä poikakummiansa ja hän oppi ne tuntemaan jokaisen erikseen. Sunnuntaina kannettiin hän ylös niiden luo ja oli suuressa vaarassa tulla kuoliaaksi syötetyksi kaikenlaisilla herkuilla. Jos ei Pullosen vaimo sillä välin olisi pitänyt häntä yksinkertaisella ruualla ja kohtuullisella hellyydellä, ei hänellä tosiaankaan olisi ollut suuria toiveita aikaa myöten päästä mieheksi.

Mutta lapsille itselleen oli tämä huolenpito hyödyllinen ja kehittävä. He unhottivat ajatella itseään, heillä oli aina joku, jolle oli säästettävä, jota piti koettaa huvittaa ja jolle oli työtä tehtävä. Ne rahat, jotka ennen olivat menneet makeisiin tai joutaviin leikkikaluihin, pantiin nyt kauniisti Dan'in rahakassaan, ja pojat koettelivat huvikseen lomahetkinään tehdä hänelle kaikenlaisia hauskoja leluja paperista tai puusta. Yksin Effikin vuoli hänelle pienen lapion, jota hän innolla koetteli Dika tädin kukkaruukuissa.

Dika täti näki ilolla kuinka lapset unhottivat itsensä, ajatellaksensa lemmikkiään ja tehdäksensä hänelle työtä. Mutta hän oli hyvin tarkka siinä suhteessa, ett'eivät saisi laiminlyödä läksyjänsä hänen tähtensä, ja lapset pitivät tätiä liian suuressa kunniassa leikkiäksensä koskaan Dan'in kanssa, ennenkuin heillä oli läksyistä puhdas omatunto.

Eräänä iltana kun he tapansa mukaan istuivat kaikki yhdessä lukujen lopetettua, pitivät he suurta neuvottelua Dan'in tulevaisuudesta. Ellei kukaan ilmoittaisi olevansa laillisesti oikeutettu häntä ottamaan, oli heidän luja päätöksensä yhteisesti pitää huolta hänen kasvatuksestaan. Dika täti oli kirkoissa kuuluttanut, että pieni poika oli löydetty sieltä ja sieltä ja tilhiläiset pelkäsivät joka päivä, ettei vaan joku tulisi ja veisi heidän aarteensa. Mutta viikko kului toisensa perästä eikä ketään kuulunut. Dan alkoi tepastella omilla pyöreillä jaloillaan sekä ääntää ensimmäisiä epäselviä sanojaan. Jokaista edistystä vastaanottivat lapset riemuhuudoilla. Ja kun hän erään kerran kummastutti heitä sanomalla "p-päll" Mobellelle, nousi heidän innostuksensa äärimmäisiin.

Päivällispöydässä oli keskustelu mitä vilkkain. Kesäkertomukset oli siirretty tuonnemmaksi ja Dan oli jonkun aikaa yksinomaisena keskusteluaineena. He olivat käyneet oikein ahneiksi raha-ansiolle hänen tähtensä ja alinomaa pidettiin neuvoa siitä, kuinka saataisiin kokoon pieni rahasumma hänen tulevaisuuttaan varten. Pappa Tähtinen oli kyllä luvannut lahjoittaa rahasumman pohjarahastoksi, mutta Masse ja Kasse olivat kieltäytyneet sitä vastaan ottamasta, "koska itse voivat työskennellä hänen hyväksensä". Kaikki olivatkin siinä yhtä mieltä, ettei kukaan muu kuin he itse saisi pitää huolta hänen elatuksestaan. Olihan heitä koko seitsemän kappaletta, — häpeähän se olisi, jos eivät he yksissä tuumin voisi ansaita sen verran kuin hän tarvitsi.

Svante otti hakataksensa kaikki talossa tarvittavat puut ja sai saman viikkopalkan kuin edellinen puunhakkaaja. Kasse möi 2,700 vapaamerkkiä, joilla oli aikonut sisustaa seinät Saviniemen uimahuoneessa; eräs toveri antoi niistä 5 markkaa 40 penniä. Eufrosyne vuoli kukkakeppejä kahdelle Dea tädin tuttavalle, Kamilla virkkasi myssyjä ja Spirea ompeli lasten esiliinoja, joita myötiin eräässä pienessä kauppapuodissa, Masse ilvehti "klovn'ina" koulussa lomahetkinä ja ansaitsi koko joukon viispennisiä hyväntahtoisilta, naurunhaluisilta tovereilta. Fritz Amatus oli ainoa, joka ei ollut keksinyt mitään neuvoa ja hän suri sitä kaikessa hiljaisuudessa, vaikka ei virkkanut kenellekään mitään. Hän oli tarjonnut tovereilleen kaupan kahta jotenkin huonosti pidettyä "indiaanikirjaa" sekä pyssyn, jolla ei enää saattanut ampua, mutta ei kukaan tovereista ollut kyllin rikas niitä ostamaan. Ja nyt mietiskeli hän yötä päivää keinoa, joka auttaisi häntä ansaitsemaan.