— Mitä sanotte siitä, jos panisimme toimeen iltaman tovereille, josta tulot käytettäisiin Dan'ille? — kysyi Svante. Hän oli joksikin aikaa unhottanut rakkaan viulunsa ja tunsi yhtäkkiä taas halun kuulla sen suloisia ääniä.
— Kannattaapa ajatella, — arveli Kasse miettiväisenä. — Mitäpä me juuri voisimme aikaan saada?
— Voi, — esitelmää ja laulua ja soloa viululle… ja voimistelutemppuja… — laski Effi innostuneena sormillaan.
— Niin, ja teaatteria, — huudahti Kamilla.
— Me näyttäisimme "Aksel ja Stiina". Spirea näyttäisi Akselin osaa ja
Fritz Amatus… voi ei, päinvastoinhan tarkoitin.
Hän sai palkinnokseen yleisen naurun. Kaikki tulivat vähitellen innostuneiksi Svanten aatteesta ja alkoivat vakavasti keskustella sen toteuttamisesta. Spirea saattaisi kyllä pyytää heille tyttökoulun isoa voimisteluhuonetta käytettäväksi, kun tarkoitus oli niin hyvä, — kuinka paljon siihen sopisi väkeä, — ja sitten he ottaisivat 25 penniä sisäänpääsymaksua. Svante soittaisi viulua; Kamilla laulaisi Spirean säestämänä; Kasse pitäisi esitelmän, Masse ja Effi esiintyisivät voimistelijoina ja "Aksel ja Stiina" päättäisivät ohjelman. Puuttuisi ainoastaan viikko joululupaan ja silloin panisivat iltamansa toimeen heti, ennenkuin toverit ennättäisivät koulujuhlissa väsyä.
Dea tädin päälle sateli huudahduksia, selityksiä ja kysymyksiä, kun hän hetkeksi istautui heidän luokseen, sukanneule kädessä. Hän ei ennättänyt käsittää muuta, kuin että he aikoivat näytellä "Aksel ja Valborg", ja että Massen piti seisoa päälaella. Kunpa laattia vaan kestäisi ja kunpa eivät sytyttäisi teatteria tuleen ja kunhan eivät vilustuisi kotiin tullessaan ja saisi keuhkokuumeen ja kuolisi!
Dika täti myöntyi kaikkeen, kunpa eivät vaan repisi kattoa hänen päänsä päältä. Hän oli avullinen kaikissa valmistuksissa, olipa välistä läsnä harjoituksissakin.
Masse ja Eufrosyne harjoittelivat joka ilta itsekukin huoneessaan heittelemään jalkojaan niskaansa, hyppimään pöytien ylitse ja kävelemään käsillään, ynnä monta muuta kummallista temppua. Kamilla lauleskeli päiväkaudet: "Mun isän oli sotilas" ja "Sanopas pieni lintu"; — Svanten viulu ilmoitti ahkerasti kauan pidätetyitä valitusvirsiään ja Kasse mietiskeli esitelmäänsä niin, että hän kompastui joka kynnykseen. Fritz Amatus harjoitteli lankeamista nurin käännetyn rahin ylitse, joka väliaikaisesti oli olevinaan Stiinan villavakkana; suurella vaivalla sai hän vihdoin pörröiseen päähänsä koko Akselin viisauden. — Vihdoin vaikeni päivä, jolloin kaikkien näitten ihmeiden piti tapahtuman.
Mutta olipa heitä sitä ennen kohdannut suuri vastus. Haluttu voimistelusali ei ollutkaan saatavissa ja he saivat alentaa vaatimuksiaan aina tätien vähäiseen saliin asti. Kaikki olivat tästä nureissaan ja alakuloisina, kunnes Masse vakuutti, että hän siihenkin valmistaisi istumapaikkoja ainakin viidellekymmenelle hengelle. Hän oli nähnyt pitkiä mainioita lautoja vaunuliiterissä, niitä he kantaisivat ylös ja asettaisivat pukeille. Koko sali tyhjennettäisiin ja siihen tulisi ainoastaan penkki- ja tuolirivejä. Voitaisiinhan myös kohottaa pääsymaksua viiteenkymmeneen penniin, niin sisäänpääsymaksu ei olisi niinkään pieni.