— Voi enhän minä kivusta huoli, — vastasi Effi hiukan kiivaasti. —
Mutta sehän se harmittaa, kun en onnistunut ja koko asia meni pilalle!
— Ja hän painoi päätään sohvatyynyyn ja kasteli Massen nenäliinaa
nöyryytyksen kyynelillä.
— Elä huoli siitä, Effi! Sehän on joutavaa! Kun vaan nostamme sermin pois, niin voit sitten uudistaa temppusi loistolla. — Kasse silitti veljellisesti hänen otsaansa, johon oli tullut aika kuhmu. — Minäpä annan sinulle ihka uuden kumipalloni, — lohdutti Fritz Amatus, jonka sotaisa sydän suli kuin sokuri Effin kyynelten vuotaessa. Hänen täytyi hymyillä huolimatta surustaan, pisti hänelle kätensä, jota tämä puristi ja päätti että nyt piti tulla itkusta loppu. — Minä tulen paikalla jälestä, menkää te vaan edeltäpäin, — sanoi hän päättäväisesti. — Onhan meillä koko "Aksel ja Stiina" jälellä.
— Mutta oletpa kauheasti turvoksissa, — arveli Kamilla.
— Nenäsi on kuin potaatti, — vakuutti Fritz Amatus.
— Olkoon vaan, niin on heillä nauramisen syytä, — vastasi Effi iloisesti ja astui rohkeasti saliin, ikäänkuin sotilas, joka olisi tapellut isänmaan puolesta.
Hetken kuluttua avattiin ovet "Akselille ja Stiinalle". Esille tuli hyvin oppinut maisteri silmälasit nenällä, tukka pörröllään sekä pitkä, kapeahelmainen "matami" otsa rypyissä.
Puhe sujui mainiosti, joskin sufflöörin (Svanten) ääni väliin kuului jotenkin selvään. Aksel erehtyi joku kerta, yleisön erinomaiseksi iloksi. Niin vakuutti hän esimerkiksi että: "ei sitä tule viisaaksi lukemisesta vaan syömisestä", johonka Stiinakin kasvot poispäin käännettyinä myöntyi. Ja sitten sotki hän "filonoliiaa, faremoraaneja ja Semigradskin riippuvia puutarhoja". Eipä tuota kuitenkaan moni huomannut ja hänen järkähtämätön vakavuutensa pelasti häntä kaikista pulista.
Yleisökin alkoi jo väsyä istumiseen ja oli iloinen, kun "esirippu" paiskattiin kiinni. Taiteilijat huudettiin esille ja tyrkkäsivät toisiaan vuorotellen sisälle kumartamaan ja kiittämään. Sitten alkoivat katselijat kiiruhtaa pois ei suinkaan paraimmassa järjestyksessä ja Dea tädiltä pääsi helpoituksen huokaus, kun kuitenkin katto ja lattia, seinät ja ikkunat olivat tallella.
Kun sisäänpääsymaksut sittemmin laskettiin, huomattiin että oli saatu 35 markkaa 50 penniä. Muutamat hyväntahtoiset iltamassa kävijät olivat lipuistaan maksaneet kaksinkertaisesti hyvän tarkoituksen tähden. Rahat pantiin seuraavana päivänä pankkiin ja tilhiläiset tunsivat olevansa raskaassa edesvastauksessa Dan'in suuresta omaisuudesta.
Fritzin salaisuus.