— Minnekkä olet menossa, Fritz? — kysyi Kamilla uteliaasti eräänä iltapäivällä jonkun aikaa tuon suuren iltaman jälkeen. Oli nyt jo kuudes päivä, kun Fritz heti päivällisen syötyä oli kiiruhtanut ulos ja viipynyt noin kolme tuntia. Kukaan ei tietänyt mitä hän toimitti, ei edes Spirea, jolle hän muuten kaikki uskoi.
— Enpä sano, — vastasi Fritz salaperäisesti, ja käänteli ylös alas kaikkien päällysvaatteet löytääksensä lakkiaan.
— No, ole sitten sanomatta! — virkkoi Kamilla loukkautuneena. — Minä huolin viis sinun tyhjänpäiväisistä salaisuuksistasi. — Kamilla oli näet tänään huonolla tuulella, kun ei ollut saanut kirjettä Perpetualta, vaikka tämä niin varmaan oli luvannut. Fritz pötki tiehensä ja Kamilla istui äreänä salin kiikkutuoliin ja rupesi kirjaa selailemaan.
— Spirea, kuule, mitä luulet Fritz'in hommaavan? — kysäsi hän samassa sisareltaan, joka juuri tuli sisälle. — Hän menee jonnekin joka iltapäivä, eikä kukaan tiedä minne. Olen varma ettei Dika täti pidä semmoisesta salaamisesta.
— Kyllä kai hän sen tädille kertoo, — vastasi Spirea tyynesti. — Meidän täytyy antaa hänen olla rauhassa, koska hän vakuuttaa ei tekevänsä mitään pahaa eikä tuhmaa.
— No, sinulla nyt aina on semmoinen taivaallinen kärsivällisyys sen pojan suhteen. Minä nipistäisin häntä korvasta ja pakoittaisin häntä tunnustamaan. Voi, kuinka on ikävä, — ikävä, — ikävä, kun Perpetua ei kirjoita! Nyt on kulunut enemmän kuin viikko siitä, kun sain kirjeen, vaikka itse olen kirjoittanut kolme kirjettä sen jälkeen.
— Sinä menetät niin paljon rahaa kirjevaihtoosi, Kamilla. Etkö voisi jättää muutamia kirjeitä kirjoittamatta ja säästää rahat Dan'ille.
— Sitäpä en ikinä tee! — huudahti Kamilla äreänä. Sinä olet aina semmoinen viisaus-tantti, mutta minäpä en aijokaan antaa sinulle valtaa. Nyt et enää sallisi minun kirjoittaa paraimmalle ystävällenikään! —
Kamilla nousi närkästyneenä, heitti kirjan luotaan, niin että se lensi sohvan alle ja paiskasi oven kovasti kiinni jälkeensä.
Spirea oli tottunut näihin vihan purkauksiin. Hän nosti tyynesti kirjan ja korjasi kiikkutuolimattoa, jonka Kamilla oli rutistanut. Hän tiesi ettei tällä kertaa ollut loukannut Kamillaa, eikä myös ollut tyly ja semmoisissa tapauksissa lauhtui Kamilla aina pian.