Huomenna oli koululla joulujuhla ja ylihuomenna piti heidän lähteä kotiin. Hänen sydämmensä sykki ilosta ja hän ei tainnut ajatella muuta, kuin että niin pian taas saisi tavata isää ja äitiä ja pieniä veikkoja — mellastajia. Mutta huomenna hänen piti olla mukana kuvaelmassa ja puvussa oli vähän laittelemista, jonka tähden hän otti ompelurasiansa ja istautui ruokasalin pöydän ääreen, sillä siellä oli jo lamppu sytytetty.
Kello seitsemän kuuli hän paukauksen kyökin ovessa, ja heti sen jälkeen hyökkäsi Fritz Amatus hänen luokseen niin hikisenä, että tukka oli otsassa kiinni, saappaat täynnä lunta ja kintaat kateessa. Hän pisti voittoriemuisena kymmenen markan setelin hänen kummastuneiden silmiensä eteen.
— Dan'ille! — läähätti hän vaivaloisesti, kun Spirea ei heti älynnyt asiaa.
— Voi, Fizze kulta, mistä olet niin paljon rahaa saanut? — huudahti Spirea hyvin mielissään. — Mutta ennenkuin rupeat kertomaan, niin muuta toiset saappaat ja kuivaa likomärkää tukkaasi. Oletpa tehnyt työtä aika miehen tavalla, huomaan minä.
Fritz Amatus oli tottunut noudattamaan Spirean neuvoja ja meni sentähden poikain kamariin, josta kohta palasi kiiltävän puhtaana ja kuivat saappaat jalassa.
— Niin, näethän, Spirea, — tiedäthän että olen ollut pahoillani, kun minulla ei ollut mitään… kun en voinut ansaita Dan'ille, — alkoi hän istautuen Spirean viereen. — Se on tuntunut oikein ikävältä, tiedätkö. Ja minä kun ajattelin sitä niin, että olin tulla ihan höperöksi.
No, eräänä päivänä menin sitten Studen puotiin ostamaan kyynärän silkkinauhaa Kamillalle. Silloin kuulin herran siellä sanovan eräälle rouvalle, joka oli jotakin ostanut sieltä: "kyllä minä lähetän teille kotiin ostokset niin pian kuin mahdollista on, mutta ennen iltaa en voi sitä tehdä, koska yksi juoksupojistani on sairastunut". Silloin juolahti päähäni: tässä voit jotakin ansaita! Ja kun rouva oli mennyt tiehensä, puhuin minä herralle ja kysyin enkö minä saisi juosta hänelle asioita jälkeen puolenpäivän, koska niin mielelläni tahdoin hiukan ansaita. Hän oli niin hyväntahtoinen ja lupasi minulle markan kolmesta iltatunnista. Ja nyt olen käynyt siellä kuutena päivänä ja kantanut kotiin niin hirveän paljon tavaroita. Eräs hyvä rouva, joka varmaankin on hyvin rikas, antoi minulle kokonaisen markan ja sitten sain minä kolme markkaa kotoa, joita saisin käyttää mihin hyvänsä ja se… se tekee yhteensä kymmenen markkaa.
Spirea kuunteli Fritz'iä iloisena ja hämmästyneenä. Hänen pieni uljas toverinsa, joka muulloin oli ollut niin arka arvonsa suhteen, oli nyt pakoittanut itseään semmoiseen tekoon, voidaksensa antaa Dan'ille jotakin itsensä ansaitsemaa. Se oli kelpo teko ja Spirea kunnioitti häntä siitä.
— Kiitos sulle, Fizze, — puhui hän ja tarttui hiljaa hänen tukkaansa. — Enpä luullut sinun niin paljon huolivan Dan'ista, että tahtoisit ruveta juoksupojaksi hänen tähtensä. Mutta se oli hyvästi tehty, poikani, ja Dan tulee kerran sinua siitä kiittämään.
Fritz Amatus punehtui ja katseli taakseen että — jos kuka olisi ollut näkemässä. Sen jälkeen pani hän ujosti käsivartensa Spirean kaulan ympärille ja kuiskasi hänen korvaansa: — niin, näetkö, ei se nyt ole ainoastaan Dan'in tähden, kun minä sen tein, vaan minua hävetti olla… teitä muita huonompana.