Spirea lupasi auttaa pukemisessa ja kiire tuli jokaiselle hankkia sopivia vaatteita. Dika tädille uskottiin niinkuin ainakin koko salaisuus ja Spirea, joka hiukan oli pelännyt että hän ei suostuisi koko yritykseen, tuli iloiseksi, kun näki että Dika täti piti asiaa niin viattomana kuin se itse teossa olikin.
Pari tuntia myöhemmin tuli Kamilla kotiin tuoden muassaan ketunnahkaturkin, atlasilla päällystetyn, komean lakin sekä käsineet seitsemällä napilla varustetut. Effi oli hilannut kotiin Ella Melinderin sisaren nadon doffelipalttoon Fritz'ille ja Masse oli hankkinut kaksi hienoa turkkia itselleen ja Svantelle. Kasse sai tyytyä Svanten talvipukuun, joka ulottuikin hänelle kantapäihin saakka.
— Onpa onni että Dea täti on lyhytnäköinen, muuten saattaisi tuntea napit Svanten palttoossa, — sanoi Kamilla ihastuneena. — Muista nyt, Kasse, että sinä olet köyhä ylioppilas, joka äskettäin on saanut isältään sisäänkirjoitetun kirjeen, joka sisälsi 115 markkaa 97 penniä…
— Mutta eihän ylioppilailla ole punaisia sahviaanisia…
— Joutavia, — keskeytti Masse, — olethan saattanut lainata sitä morsiameltasi.
Svante näytti oivalliselta kauppaneuvokselta muhkeassa turkissaan, jonka majavannahkainen kaulus oli nostettu korvia ylemmäksi, lakki oli otsaan painettu. Hänellä oli niinkuin Massellakin valeparta ja viikset, miehuuden edesauttamiseksi. Fritz Amatus oli sievä tyttö samettihattu päässä ja huntu silmillä ja Kamilla rikas rouva ketunnahkaturkissa ja kultaisissa rannerenkaissa.
Kun kaikki olivat puetut, pidettiin pari harjoitusta, jolloin Effi mainiosti näytteli Dea tädin osaa.
Illallispöydässä olivat tilhiset niin täpösen täynnä naurua, että vähinkin syy saattoi heidät nauramaan oikein sydämmen pohjasta. Dea täti oli vaipunut syviin mietteihin tärkeän ilmoituksen johdosta, joka oli oleva ensimmäinen hänen kädestään lähtenyt kirjoitus, joka tulisi painetuksi lehtiin.
Dika täti sitä vastoin iski silmää seurueelle, kun joku viittasi huomispäivään; häntä huvitti silminnähtävästi ja hän kuunteli hajamielisenä Dean valituksia.
Huomispäivä valkeni. Tilhiläiset koettivat kilvan narrata toisiaan mitä sukkelimmalla tavalla ja Effi riemuitsi, kun oli saanut Dika tädinkin juoksemaan sillä hätähuudolla, että kahvi kuohui hellalle.