HENTOMIELINEN.
Lapsuusaika! Aika unten!
Unelmien suurten aika!
Aika vilppahamman veren!
Aika innon — intohimon:
elämänsä kaiken silloin
niinkuin romun taikka lastun
oisi antanut, jos oisi
edes päivän yhden saanut
aikamiesten jousta kantaa!
Aika voimantunnon, lennon
mielikuvituksen! — Silloin
enkö herttua ma ollut?
Ratkesivat rajat aikain
niinkuin hopeaiset seitit
aamukimmelteisen salon,
vuoret vaipui, nousi notkot,
manner mertyi, meret kuivui
— tarvittiin vain taikasanaa
kolme: usko, toivo, tahto.
Lapsuusaika! Lapsuusaika!
Sinut toivoisin ma jälleen,
ellei palanut jo karteen
multa toivon soihtu oisi.
Uskon liekki, tahdon tuli
sammuivat jo sitä ennen.
Jäljell' on vain kaiho — himmee
niinkuin talvi-illan viita.—
KOLKE.
— Mikä kolke koivikossa?
Taivas kimmelti keväinen
niinkuin säilä sankarilla
tai kuin hilkka sinisen piian:
sinisempi kuin sininen
— päärmätty punaveralla.