Tämäntapaisia tunnelmia minulla täällä on, vaikka eivät ne olekaan mitään tunnelmia, sillä ne ovat minun elämääni. Sinä toivottavasti olet jo jokseenkin terve. Sinun haavasi kait ovat vähitellen arpeutuneet, ja sydämesi vammalle lienet saanut lääkkeen? Toivon Sinulle parhainta vointia, tervehdi Ebba-serkkuasi, jos luulet, että hän välittää terveisistäni. Muista joskus minua, joka kerran olin ja olen vieläkin ystäväsi
Urho. #/
— Olipa se surullinen kirje, siinähän kerrottiin kokonainen elämäntarina, vieläpä hyvin monien nuorien, elämäntarina, — sanoi Albert asettaen kirjeen kuoreensa ja sitten omaan pöytälaatikkoonsa.
— Minun käy niin sääliksi häntä. Minulla on ollut usein niin paha olla, sillä enhän minä tahtonut hänelle mitään pahaa enkä minä aikonut leikkiä hänen kanssansa. Hän oli viisas, sanomattoman rehellinen ja hyvä poika, enkä minä huomannut hänen tunnettansa. Meidän olisi pitänyt tiedustella häntä ennen Vappua ja kutsua tänne, — sanoi Ebba.
— Niin olisi. Ihmettelin minä kyllä itsekseni miksei hän ilmestynyt vähitellen luokseni, mutta en minä voinut aavistaa, että hänen asiansa olivat niin huonosti. Sinä tiedät, että minä olen pitänyt hänestä aina hyvin paljon; pidin hänestä silloinkin kun hän särki minun salaisen onneni. Hänen kohtalonsa on traagillinen, mutta samalla hyvin yleinen nykyään. Kylmät luonteet, jotka sokeina kaikille muille harrastuksille saattavat heti alunpitäen kokonaan antautua luvuilleen, onnistuvat ja asettuvat tutkintojensa nojalla, tosin usein elämästä sangen vähän tietävinä, virkoja odottavien pitkään jonoon. Mutta herkät, usein keskinkertaista lahjakkaammat, sortuvat, sillä heillä on sammumaton halu ottaa selvää kaikesta ja elää kaikkea, mutta sitä he eivät kestä, se käy heille ylivoimaiseksi, sillä yksi nuoruus on siihen liian lyhyt.
— Mutta olihan Urho Koskula sentään poikkeuksellinen luonne?
— Eräissä suhteissa kylläkin, mutta heitä on lukemattomia. Minä tunnen sen maailman. Martta ja Aino Tuominen esimerkiksi ovat koko joukon harvinaisempia ilmiöitä, mutta kyllä heidänkin kaltaisiaan on enemmän kuin luullaan. Varsinkin Vappuna, jos panet merkille, huomaat heidät heti, sillä sehän on päivä, jolloin usein, itse päivän rohkaisemina, paljastetaan luonteiden salatuimpia piirteitä.
— Mutta rakas Albert, mitä sinä silloin luulet tämän kansan tulevaisuudesta, jos sen sivistyneet naisetkin…
— Uskon, että sillä on suurikin tulevaisuus, vaikka sen tulevaisuutta rakentaessa sattuu useita rakennusonnettomuuksia, jotka kysyvät ihmisuhreja…