Jos edes olisi saanut todistetuksi, että Martta oli yleinen nainen, niin olisi saanut hänet poliisin kirjoihin. Mutta miten? — Silloin muistui hänen mieleensä ajuri, joka oli tutustuttanut hänet Marttaan. Hän päätti heti lähteä ottamaan asiasta selvää.
Hän suuntasi kulkunsa poliisikamarin osoiteosastolle ja sai tietää, että Janne Pöyhtäri ei enää toiminut ajurina, vaan oli ruvennut palosotilaaksi. Paloasemalla hän sai kuulla, että Pöyhtäri oli toissaöisessä tulipalossa pahasti palanut ja makasi Kirurgisella sairashuoneella. Kun hän vihdoin saapui sinne, ilmoitettiin, että sairaan huonon tilan tähden ei hänen luokseen päästetty ketään.
Tuomari Katajistoa harmitti. Hänenkin uusi vuotensa oli alkanut huonosti…
XI
Lukukausi yliopistossa oli taas alkanut, ja nuoriso palasi joukolla joululomaltaan pääkaupunkiin. Lahja Kaariokin saapui reippaana ja punaposkisena. Hän ei ollut lukenut koko loman aikana sanomalehtiä, sillä hän tahtoi levätä täydellisesti välittämättä mistään maailman tapahtumista, jotka eivät liikuttaneet häntä. Eiväthän ne sisältäneet muuta kuin sotauutisia, joista ei kuitenkaan paljoa viisastunut. Ihmisten hermot tottuvat niin pian kaikkeen. Vaikka lehdet kertoivat, kuinka tuhannet ja taas tuhannet ihmiset kuolivat sotanäyttämöllä, kuinka laivoja vaipui merenpohjaan yhtenä viikkona useampia kuin ennen vuodessa, ja vaikka miltei koko maanpiiri vuosi verta, paloi ja kärsi kaikenlaista puutetta, niin rauhassa asuvien ihmisten mielestä sanomalehdet sisälsivät sittenkin niin kovin vähän ja olivat epäintresantteja…
Senpätähden hänen hämmästyksensä oli miltei jähmetyttävä, kun hän eräänä tammikuun aamuna saapui Kaivopuistoon tullaksensa tohtori Hakalan luo hänen vastaanottotunnillaan. Huvila seisoi kyllä siinä paikallaan, mutta sen yläkerta oli musta ja korjauksen alaisena. Työmiehiltä hän sai kuulla, että tohtori Hakala asui nykyään Kruununhaassa Konstantininkadun varrella eräässä isossa kivitalossa.
Kun hän seuraavana päivänä istui tohtorin uudessa salissa ja odotti vuoroansa, valtasi hänet kummallinen epävarmuus.
Mitähän oikeastaan oli tapahtunut? Miksi ei tohtori ollut kirjoittanut hänelle kertaakaan koko aikana? Eiköhän tohtori ollutkaan saanut hänen kirjeitänsä, vai olivatko ne joutuneet sopimattomiin käsiin?
Astuessaan tohtori Hakalan huoneeseen hän tunsi pientä pelkoa. Tohtori tervehti häntä kohteliaan kylmästi ja käski istumaan. Ei mitään syleilyjä, ei mitään suudelmia, ei edes lämmintä katsetta. Lahjaa vilusti…
— Sinä olet voinut hyvin, Lahja, tänä aikana? — kysyi Albert.