Siellä pysähtyi se ja katseli uhkamielisesti Pii-sydäntä, joka piirsi sauvallaan lumeen kolme tähteä, sitten hiihti hän sydämen muotoisen ladun pedon ympärille ja piirsi neljä ruusua sydämen kärkipuoleen, nyt ei peto enään voinut liikahtaa. Pii-sydän mutisi loihtuja ja iski keihäällään ilveksen hankeen, ja punainen uhriteuraan sydän värisi hangella.
Pii-sydän lankesi maahan ja kiitti Ukkoa, mutta hän näki, että pohjantähti oudosti taivaalla lepatti. Oli jo kirkas päivä, ja kuitenkin katseli yksinäinen pohjantähti lumisia metsämaita.
Pii-sydän uhrasi jäärän Ukolle, mutta sen punaisen sydämen kätki hän uhripussiinsa ja palasi kodalleen — —
* * * * *
Mutta pohjantähti seurasi häntä koko matkan ja pysähtyi hänen kotansa kohdalle.
Pii-sydän kuuli kodasta lapsen itkua ja ilokseen näki hän emon sylissä pienen lapsen. Hän asetti uhrikalunsa kodan pyhälle hiilipaadelle ja rukoili Ukkoa. Mutta vastasyntynyt nähdessään sydämen paadella avasi suunsa ja puhui:
— Pii-sydän, Ukko ei enään uhria kaipaa, ilves sydämen Ukolta riisti, riistä sinäkin sydämesi häneltä ja lahjoita se Kaikkivallalle! —
Ja tapahtui, että sydän hiilipaadella syttyi suureen liekkiin, ja säkeneet kohosivat kodan kattoa kohti, jossa ne muodostuivat tähtirenkaaksi, eikä ylhäinen pohjantähti enään värissyt korkeudessaan.
Mutta uhrisydän paloi poroksi paadella, ja tähtikehä laskeusi alas ja asettui lapsen pään ympärille, mutta Pii-sydän lankesi maahan lapsen eteen ja lausui:
—Ukko ei sydäntä kaipaa! — Mutta lapsi kohotti pienen kätensä ja sanoi: