— Sinun nimesi olkoon Sydän, nouse ja ilmoita heimollesi minun tulostani! —
Ja Jäämien apostoli nousi ja saarnasi — — sydämen uskoa! —
LINTUJEN LAULU.
Herra ja Pyhä Pietari kulkiessaan maailmaa saapuivat kerran Suomenkin saloille. - Matka oli ollut pitkä ja vaivaloinen, ja väsyneinä istahtivat he sammaleiselle kivelle korkealla kivikkorinteellä.
Kevät teki tuloaan, pohjolan kevät! Ilma tuoksui puhkeavien koivunlehtien pihalle, ja täyteläiset purot solisivat iloisesti rinteitä alas kiitäessään. —
— Noiden purojen solinassa on kylmä sävel —, sanoi Pyhä Pietari —, yhtä kylmä kuin tämän kansan sydän! —
Silloin katsahti Herra Pietariin, tarttui hänen kuumaan käteensä ja sanoi:
— Simon Jonaanpoika, kuumakin koski voi joskus jäähtyä, ja kylmä puro voi kerran lämmetä! — Mutta Pietari ei ymmärtänyt Herran puhetta.
Hän aikoi juuri pyytää Herralta selitystä, kun harmaa lintu lensi heidän ylitsensä ja asettui istumaan nuoren kuusen latvaan aivan lähelle heitä.
Käki alkoi kukkua, ja kaiku vaaranteilta vastasi siihen, vaan kolme kertaa se kukahti ja kuunteli etäistä kuolevaa kaikua.