Ja Pyhä Pietari hämmästyi sen outoa ja suloista ääntä ja sanoi Herralle:
— Käske tuon linnun vielä laulaa, sen ääni on niin ihmeellinen! —
Ja Herra kohotti kehoittavasti kätensä. Käki kääntyi Pietaria päin ja kukahti kolme kertaa, vaarat vastailivat. Pietaria huvitti tämä outo lintu ja hän kysyi Herralta:
— Miksi se niin lyhyeen laulaa, miksi se vain kolme kertaa antaa laulunsa soida! —
Mutta Herra katsahti Pietariin suruisesti ja puhui:
— Kolmasti se laulaa vain siksi, että sen laulu paremmin mieleen painuisi! — Ja käki kukahti taas kolme kertaa, mutta Pietari nauroi, sillä sen kukahdukset olivat niin lyhyitä ja iloisia.
— Muistan, aina muistan minä ilolla sen lyhyttä laulua —, sanoi
Pietari, mutta Herra katseli häntä suruisesti.
Kylmä oli varhainen kevätilta pohjolassa, ja vilusta väristen lähtivät he kulkemaan alas laaksoa kohti. Hämärä hiipi maille, mutta niin hitaasti, että Pyhä Pietari sitä oudoksui.
Heidän astuessaan alas kivikkomäkeä vyöryi pyöreitä kiviä heidän edellänsä ja toisiinsa iskien löivät tulta. Pietari kääntyi Herraan päin ja sanoi:
— Anna meille tulta, sillä me palellumme! Vaan Herra ei vastannut mitään.