He kulkivat edelleen ja saapuivat hersyvän suon partaalle. Oli pimeä! —
Siellä täällä paloi suolla liikkumattomia vihreitä virvatulia.
Pietari ilostui nähdessään tulet ja riensi lämmittämään käsiänsä suon reunalla palavalla liekillä, mutta hämmästyneenä kääntyi hän Herran puoleen ja sanoi:
— Tulikin on täällä kylmää! — Mutta Herra vastasi:
— Kaikki lämmittävä tuli ei ole hyvää tulta! — Eikä Pietari taaskaan ymmärtänyt Herran sanoja.
Niin kulkivat he pitkin suon reunamaa ja nousivat taas harjanteen kaltoa ylös. Korkeassa pohjoisessa roihusivat revontulet, jotka valaisivat etäisen taivaan rannan, ja Pietari puhui:
— Pohjoinen palaa tullakseen lämpimäksi! — Vaan Herra lausui vakavasti:
— Tullakseen puhtaaksi! —
* * * * *
Kylmä oli etelän yö! Pietari istui ylimmäisen papin Kaifaan avarassa atriumissa ja lämmitteli palvelijoiden joukossa.