Himmeä oli hiillos Kaifaan suuressa salissa, mutta Pietari poltti siinä toisen kätensä, ja hänen mieleensä muistui yö kaukana pohjolassa, jossa tuli ei polttanut. —
Mutta voimakkaan melun joukosta kuului kukon pitkä laulu — — —
Niin tuli ihmisiä Pietarin luo ja kysyivät tunsiko hän Jesusta, mutta silloin kiehui hänen verensä kuumana koskena, tulinen oli kieltämisen sävy!
Mutta kukko lauloi toisen kerran, niin pitkään se lauloi, ja äänessä oli niin valittava sointu.
Ihmiset menivät ja tulivat ahdistaen Pietaria kysymyksillään, mutta hän kielsi kaiken, ja verensä paloi vihan ja häpeän tulta.
Nyt lauloi kukko kolmannen kerran, ja sen ääni oli särkynyt ja itkevä ja se lauloi niin pitkään — — —
Pietarissa heräsi muisto, lyhyet iloiset kukahdukset, mutta iloiten ei hän niitä muistanut, sillä hän tunsi, että kuuma koski oli kerran jäähtynyt — —, ja hän hiipi pimeään yöhön. —
Puhdistuksen korkea tuli ei taivaalla roihunut, mutta pimeässä povessa syntyi pieni tuli, joka poltti, ja onneton Pietari itki. —
GALILEANPUU.
Herra ja Pyhä Pietari kulkivat eräänä kesäisenä päivänä Laatokan kallioista rantaa pitkin. Oli niin kuuma, että he riisuivat jaloistaan ja kävelivät avojaloin aaltojen liukkaiksi hijomilla rantakallioilla, mutta kuumuus poltti heidän jalkojaan, ja he istuutuivat syvälle järveen pistäytyvälle kallioniemekkeelle ja jäähdyttivät jalkojaan viileässä vedessä.