Niin tapahtui, että samana päivänä kulki pölyistä maantietä meluava joukko, jonka etunenässä vertavuotava mies laahasi raskasta ristiä.
Kun he tulivat Galileanpuiden kohdalle, alkoivat puiden keltaiset lehdet rajusti liikkua, eikä tuuli käynyt. —
Ja kultainen lehtisade lankesi yli meluavan joukon, ja Herra kääntyi
Pietarin puoleen sanoen:
— Aalto kuolee, mutta minun toinen tulemiseni alkaa — — —
III.
KEHTO.
Matalan majan edessä, jossa Josef asui vanhan isänsä kanssa, oli pienoinen puisto, jonka keskellä kasvoi suuri ja vanha viikunapuu. Sen lehdet olivat suuria ja varjoa suovia, sen kuori tuore ja mehevä. Jos joskus siitä oksa taittui, niin juoksi viljalti maidonkarvaista nestettä, puu oli terve ja voimakas, mutta se ei kantanut hedelmiä. —
Niin sanoi Josef kerran isällensä: — Liiaksi varjoinen on tuo suuri viikunapuu, eikä se hedelmääkään kanna, toisilta vaan voimat itseensä imee, se on kuoleman puu! Se on hakattava pois! —
— Tee se, se on isäsi mieleen! —
– Ei nyt vielä, vasta sittenkun minulle on syntynyt esikoinen minä siitä kehdon lapselleni laitan! —