Assa, köyryselkä vanhus saapui eräänä helteisenä päivänä pienen poikansa kera Jordanille. Hillitön jano ahdisti heitä, ja poika aikoi juosta virtaan, sillä niin häntä päivä poltti, mutta Assa pidätti hänet, sillä hän tunsi paikan ja kiven, jolle Jesus oli vedestä noustessaan astunut.
Hän lankesi polvillensa sille sileälle paadelle ja suuteli sen kuivaa, kuumaa pintaa. Mutta siinä, missä hänen huulensa kiveä koskettivat, pulpahti kirkasvetinen, kylmä suihku, ja Assa joi siitä.
Mutta pienokainen, joka ei malttanut odottaa, kumartui yli paaden reunan ja joi lämmintä ohikiitävää vettä, silloin näki hän joen pohjalla suuria simpukoita. Koko kiven vedessä oleva reuna oli täynnä niitä.
Ja he alkoivat poimia niitä, mutta se oli hyvin työlästä, sillä vanhus ei antanut pojan astua siinä veteen. Ja kun he aukaisivat ne simpukat sillä kivellä, niin löysivät he niistä runsaasti helmiä, ei sinerviä, valkoisen hohtavia, vaan punaisia veripisaran muotoisia.
He lankesivat maahan polvillensa ja kiittivät Jumalaa, joka oli antanut köyhille rikkautta. — — —
* * * * *
Niin saapui Assa Jerusalemiin ja möi kaksi helmeä, joista kultaseppä ihastuneena maksoi suuren hinnan, mutta ne muut helmet kätki vanhus visusti ja matkusti laivalla Roomaan.
Ja matkalla syntyi ankara myrsky, ja laivan päällikkö sanoi, että raivostunut Poseidon vaati kalleimman lahjan laivassa olijoilta.
Kalpeat naiset heittelivät kultaisia rannerenkaitaan, mutta meri ei vaan asettunut. Silloin etsi Assa helmilippaastaan helmen ja kulki vanhuuttaan vavisten laivan keulaan, mutta naiset nauroivat sitä, että köyhä vapiseva vanhus koitti Poseidonia viihdyttää. Ja Assa pudotti kuohuihin punaisen helmen. Mereen tultuaan keinui se aaltojen harjoilla valkoisten vaahtihelmien ympäröimänä ja se säteili hetken punaista valoa. Sitten painui se aaltojen helmaan, ja meri tyveni.
Mutta onnelliset naiset suutelivat vanhuksen kurttuisia käsiä, vaan hän esti sen ja sanoi: