— Minä uskon niiden voimaan, huudahti keisarinna, suuteli helmiä ja asetti ne kaulallensa. Heti tunsi hän, kuinka uuden elämän voima virtasi hänen suoniinsa, ja hänen oli niin huokea hengittää. Iloisena juoksi hän linnaansa muistamatta edes kiittää vanhusta. — — —
Mutta kun hän seuraavana aamuna kutsui Juutalaista palkitakseen häntä, oli Assa — — poissa, sillä Jumalan työt ovat armo!
RAKKAUDEN LAHJA.
Varhain oli Martha noussut yhdessä päivän kanssa. — Hän oli huoneet siistinyt, vaan yhä viipyi Maria polvillaan huoneen tasaisella katolla eikä lakannut kohottamasta valkoisia käsiään taivasta kohti ja hän rukoili palavasti:
— Jehova, Jehova armahda minua minun synneissäni! —
Mutta alhaalta huusi Martha:
— Maria, etkö jo tule, sillä hetket ovat kalliit, ja Mestari voi tulla koska tahansa! —
Niin katsahti Maria viimeisen kerran Jerusalemiin päin, ja kirkkaat kyyneleet hohtivat hänen silmissään kuin kenttien aikainen kaste, ja hän kokosi avoimet hiuksensa ja astui hiljaa alas sisariensa luo.
Leppoisa aamutuli suloisesti tuoksui ja hiljaa heilutteli ovienpielissä kasvavia köynnösruusuja, pienen puiston punahiekkaiset käytävät hohtivat tummina aamukosteudessaan. Matalalla marmoripenkillä istui kalpea Latsarus nojallaan, silmissään kuoleman kaihi, hän keri verkalleen punaista lankaa. —
— Tulitte vihdoin —, sanoi hän, — langat jo odottivat! —