Maria ja Martha istuutuivat kauniin veljensä jalkojen juureen, ja hellästi hyväili Latsarus Marian tuoksuvia kiharoita. —
— Kaunis on oleva Mestarin hame, sillä rakkaus on kutonut siihen jokaisen silmun —, puhui Martha.
— Sillä rakkaus on kerinyt jokaisen langan —, sanoi Latsarus, mutta Maria vaikeni, ja kun sisarukset katsahtivat häneen kysyvästi, kuiskasi hän kainosti:
— Jokaisen säikeen on rakkaus punonut! - Mutta ennenkuin ilta tuli ja viileä yö lankesi maille, oli vihdoinkin rakkaudella kudottu punainen hame valmis, ja iloiten suutelivat sisarukset toisiansa, sillä he olivat valmiit Mestaria vastaanottamaan. — —
Ja seuraavana päivänä, kun aurinko korkeimmillaan kulki, saapui Mestari uupuneena heidän vilpoiseen majaansa; ja kun Martha oli pessyt Hänen tomuiset jalkansa, pukeutui Jesus uuteen hameeseen, ja onni kuvastui sisarien kasvoilla, ja Latsaruksenkin kalpeilla poskilla kaksi punaista ruusua näkyi hetken.
Illan hämärään asti viipyi Jesus heidän luonansa, ja hiljainen Maria ikäänkuin imi jokaisen sanan Hänen huuliltansa, mutta Martha puuhasi ahertaen, ja kalpea Latsarus nukkui Mestarin äänen suloiseen soittoon. - Illalla Mestari lähti yllänsä punainen hame. —
* * * * *
Jesus seisoi maaherran marmoriportailla purppuraviittaan puettuna ja sotamiehet jakoivat hänen vaatteitansa. Mutta punaista hametta, joka oli kudottu, kaikki halusivat, sillä he rakastivat sen lämmintä väriä, ja kun kiista yltyi, heittivät he vihdoin siitä arpaa. —
Ja arpa lankesi pitkälle, solakalle nuorukaiselle, joka vaieten seisoi syrjemmällä ja katseli toverien tulista kiistaa. Hänen surullinen katseensa harhaili etäisyyksissä, hänen ajatuksensa liitelivät muualla, sillä hän rakasti — —, rakasti onnettomasti. —
— Lucius, hame on sinun —, huusivat sotamiehet ja heittivät sen hänen eteensä. Luciuksen poskille kohosi puna, kirkas kuin hameen väri, kun hänen nimeänsä mainittiin.