— Rakkaus on lahja! — —
LUMMEKUKKA.
Hiljalleen, tasaisesti löivät Genetsaretin meren vihertävät laineet vasten valkohiekkaisia rantoja. Päivä paistoi kuumasti, mutta vilvakkaalta tuntui yli lepattelevien laineiden puhaltava tuuli. — Opetuslapset puuhasivat rannalla järjestääkseen kevyttä purttansa vesille, sillä he aikoivat toiselle rannalle. Suuri, valkoinen purje lepatteli ja värisi vienossa tuulessa, sillä löyhinä riippuivat purjeen — valkoiset ohjaköydet.
— Uskallammeko me yksin, sillä tuolla idän taivaalla nousevat uhkaavat pilvet, - puhui Pyhä Pietari, Herra älä jätä meitä yksin! —
Mutta Jesus sanoi, — ei ole se yksin, jonka seurassa on Jumala, mutta
Jumala vaatii uskoa!
Niin vastasi Pietari, uskoa meillä on, uskoen me uskallamme! — Ja äkkiä taukosi purjeen lepatus, köydet vetäytyivät tiukalle, purje pullistui, ja kaartokylkinen laiva ponnahti rannasta leikkiville aalloille, mutta Jesus jäi yksin rannalle seisomaan. Hän katseli hetkisen loittonevaa alusta ja kaikkosi vihdoin korkeiden rantakallioiden taa. – – –
Kevyesti keinui opetuslapsien pursi vihertävän meren hohtavilla laineilla, ranta eteni, ja suuremmiksi kävivät aallot ulapalle tultaessa. Untuvaisen harjan saivat vihreät laineet ja voimakkaampina ne löivät vasten hintelön aluksen kaarevia kylkiä.
Vihurit alkoivat tempoa purjetta, tummina kiiloina ne lensivät aaltojen harjoilla, ja alus kallisteli!
Itäisen rannan tummat pilvet tulivat lähemmäksi, ja kuumana puhalsi vihainen tuuli, meri pauhasi kuohurintaisena, ja valkoiset touvit kitisivät. Laitojen kaarevat liitteet halkeilivat, ja porehtiva vesi pursusi purren halkeamissa.
Opetuslapset pelkäsivät, mutta Pietari puhui uskon voimasta! Pilvet olivat pimittäneet päivän, ja ankara sade pieksi kuohuvaa merta!