Lähemmäksi rantaa lipui pursi, ja opetuslapset näkivät, kuinka suuret valkoiset kukat vedenkalvolla aukoivat puhtaita terälehtiään! Ihastuneina kallistelivat he yli laidan ja poimivat niitä suuria, puhtaita kukkia veneeseensä, mutta Pyhä Pietari puhui:
— Herra, mikä on tämä suuri, tuoksuva kukka? —
Niin hymyili Jesus ja sanoi: — Kuohuista syntyy uskon valkea kukka!
Ja Pyhä Pietari vaikeni — — —
Pursi oli jo lähellä rantaa, mutta ranta oli syvä, ja opetuslapset ihmettelivät sitä, että tämä kukka kasvoi niin syvässä vedessä, mutta Herra sanoi lempeästi:
— Syvällä ovat uskon juuret, usko ilman syvyyttä ei voi kukalle puhjeta, ja kun myrsky nousee ja aallokko käy, niin kestää kamppailun vaan usko, jonka juuret ovat syvällä! — — —
Purren kokka kolahti rantakiveen, ja opetuslapset istuutuivat rantakivelle Jesuksen ympärille, sillä hän puhui heille kauvan uskosta! —
Ja päivä laski, ja meri tummui, mutta yhä istuivat opetuslapset rannalla kuunnellen Herran puhetta ja he näkivät, kuinka meren valkoiset kukat upunsa yöksi sulkivat, uskon valkoiset kukat; — ja sydämiinsä kätkivät opetuslapset ne suloiset sanat, jotka Herran huulilta lähtivät sinä tyynenä iltana — — myrskyn jälkeen! —
VERIPELLON HINTA.
Oli keskiyön hetki, kun Jesus kolmannen kerran palasi opetuslastensa tykö ja löysi heidät nukkumasta, ja hän puhui: