— Tarkoitatteko eilistä ehdotustanne?
— Niin juuri.
— Ainoastaan siitä syystä, etten teitä rakasta.
— Se on hyvin tyhmä syy, neiti Behringen.
— Kuinka niin?
— Eihän rakkaus ole välttämätöntä — nykyaikaisessa avioliitossa.
— Ehkä ei. Mutta sanokaapa te, tohtori Dahl, miksi te puolestanne tahdotte minua vaimoksenne?
Hän näytti tulevan hiukan hämilleen, mutta hänen kasvonsa olivat poispäin käännetyt, enkä voinut nähdä hänen ilmettään.
— Minä rakastankin teitä, neiti Rakel.
— Se ei ole totta, tohtori.