KELLASTUNUT LEHTI.
Kellastuttu! lehti lensi ikkunasta huoneeseni. Kirje kuolon kirjoittama <on se lehti sielulleni, lisä lemmen kirjesarjaan, läheittenään impyeni.
Kellastunut lehti lensi, vilu viilsi sydäntäni. Heinäkuinen halla murti ammoin nuoren elämäni. Silloin tuntui syksyn viima, kun mun jätti ystäväni.
TALVEN TULLESSA
TALVI TULEE.
Talvi tulee, talven jäähän jähmettyvi sydän, järki, tukahtuvi tunteen tuli, hyytyy veri, voima, vietti. Ankara, tappava talvi!
Kiitän sua, lumikide, vaivu, vaivu sydämelle! Anna rauha, hengen alle uuvuta myös huolen murhe! Suuri ja siunattu talvi!
JUMALAN MYRSKY.
Tuli korvesta suuri tuulispää ja hajoitti haaveeni kauniit tuvat, se maahan viskasi seiniltä kuvat ja jälkeensä jätti vain häpeää.
Tuli korvesta suuri jumalan myrsky. Särkyivät korkeat viirinsalot, linnat hajosivat, palatsit, talot, raunioiden alta ruumiita näkyi, kun kulki jumalan myrsky.