Me riemuitsemme, karkeloimme, me lapset nuoren nautinnon, ja kultakuvin unelmoimme pois iskut kovan kohtalon. Ja viini, nainen armainen vie meidät juhliin jumalten.

Ken suuremman lie saanut onnen? se, joka uskoi maailmaan, vai se ken toiveittensa ponnen on pannut uuteen, tulevaan? Mut mitä tänään tehdä voi, sen houkko huomiseen vaan soi!

LUOSTARISSA KÄYDESSÄ

Me käymme tietä luostarin,
kun kevätaamu koittaa,
ja nuorta rintaa uhkuvin
elämä aateloittaa.

Me käymme tietä luostarin.
Sen synkät kellot soivat.
Mut aamu ompi armahin,
ja ruusut purppuroivat.

Käymme kirkkoon, pyhäinkuvat meihin katsoo suruissansa, munkit maahan kumartuvat, itkee syntejänsä kansa,

itkee alla kirkon kuvun, kohoovaisen taivahalle, kirousta ihmissuvun, joka nääntyy tuskan alle.

Matalana laulu harras
kaikuu kuoripoikain suusta.
Aukee kadotuksen parras
meille, jotka söimme puusta