4.
Ei tänne kirkon hämärään, ei synkeään sen ikävään, ei itkuun, valituksiin, vaan tuonne ilmaan ihanaan keväisen tuomen tuoksumaan, ja käen kukahduksiin,
kas, sinne mieli halajaa, on siellä meille kotimaa, pois kätkee raskaat siteet, ja kevään tuntu tuoksuinen vie kauas kuolon sävelen ja synkät mielipiteet.
5.
Tiellä sirkka sirittää, rantaan laine lirittää, virttä lintu virittää, kevät kukkii, tuoksuu tuomi. Päivä hohtaa, silmäluomi painuu hiljallensa kiinni. Niinkuin helmeilevä viini kulkee huuma keväimen, valuu rintaan ihmisen, tuopi sieluun sävelen.
Terve, kevät suloinen, päivä päärlyvaloinen! Sydän syksykuloinen sua pyytää, sua anoo, sulta lohdutusta janoo! Paista, päivä kirkas, loista, rinnoistamme routa poista, kimalla myös luostarin ikkunoissa, armahin, säteinesi kultaisin!
6.
Valoisissa unelmissa naisten kanssa käsikäissä, huumattuina, juovuksissa karkeloimme keväthäissä.
Viini päilyy, nauru kaikaa,
elon kovuus katoaapi,
kevätkukoistuksen aikaa
mieli, sielu kuvastaapi.
Nuori, naurusuinen henki
katoovalle kaiken antaa,
ilkkuu itse kuolollenki,
joka viikatettaan kantaa,