— Kaksi sataa tukaattia, vastasi Masatsio, luullen kysyneensä hyvin paljon, koska kivi maksoi kymmenesti enemmän.
Juveleerari katsahti Masatsion päälle ja sanoi:
— Sinä myöt tämän senlaisesta hinnasta? Varmaan tämä on varastettu; minä sinua en laske.
— Jos se ei maksa sitä, antakaatte vähemmän, sanoi Masatsio: Minä en olen varas, vaan olen rehellinen mies. Kärme antoi minulle tämän kiven.
Masatsio otettiin kiini, ja vietiin tuomarin luokse. Siellä haastoi hän kaikki mitä tapahtui, vaan ei kukaan sitä uskonut. Yhtä hyvin, kuin siniori Vitalis oli sekoitettu tähän seikkaan, tuomari sysäsi asian valtakunnan inquisitsioniin, ja Masatsio tuli sen eteen.
— Haasta meille, mitä kerallasi tapahtui, sanoi yhsi inquisitoreista, ja elä valehtele; muuten me käskemme upottaa sinun kanavaan!
Masatsio haastoi.
— Niin sinä pelastit siniori Vitaliksen? kysyi inqvisitori.
— Pelastin, korkea sukuiset siniorit.
— Ja hän lupasi morsiammellesi huomenlahjan, ja sinulle hovin
Venetsiassa?