"Oi Ukko, Yli-Jumalaa,
Hattarojen hallitsia
Tule turvaksi minulle,
Avukseni armas Luoja!
Tapa tuimat muo'ollasi,
Kurikalla kultasella,
Jot' en jou'u juoniloihin
Pahan pauloihin pakahu.
Jos et tuho turmioita,
Tapa tappajan sukua,
Niin menehyn mierukka,
Kuollo korjaapi katalan, —
Neu'o neittä, vaara estä,
Pahan pauloista pelasta: —
Missä piilen piika parka,
Levon löy'än orpo-lapsi;
Vierenenkö mie vetehen,
Vaivun valko-vaahtoiseksi,
Vainko mennen männikköhön,
Manalan omaksi maa'un? —
Tule Tuoni turvakseni,
Kataloa korjaamaahan
Isoni sulo-sivulle,
Emoni oman mukahan."
Heti kuului ihana ääni kirkkaassa hiljaisessa ilmassa, ikään kuin kanteleen soitto:
"Elä itke Impyeni,
Valittele vaikiasti;
Elä kostoa kokota,
Tappoloja toivottele:
Kosto kuoleman kokema,
Pahalaisten palkitsema;
Tappo tuhmien tekemä,
Vainomiesten murhaelma;
Elä viere sie vetehen,
Vaivu valko-vaahtoiseksi —
Vetelä vetinen vuo'e,
Vaahti on vähavaranen,
Elä mäne männikköhön,
Maan Manalan omaksi —
Manalassa maot syövät,
Männikössä sie mätänet. —
Ei oo tuoni turvanasi
Sua sieltä ottamassa
Ei oo suotuna sinulle,
Olla isosi sivulla;
Eikä kanneta, koponi,
Sua emosi mukahan:
Sull' on suotu onni suuri,
Elo pitkä ennustettu."
Impi tuli rohvaistuksi, vakuutettu pelastuksestansa, tie'on halulta voitettuna kysäsi ihana ääniseltä ilmassa oli'alta:
"Kukas olet kultueni,
Kuka ilmassa olia?
Ootko Onnetar omani
Toivon tyttö taivosessa,
Joka onnen annat mulle
Elon pitkän ennustelet?"
Suloinen ilman ääni vastaeli lempi'ästi:
"Olen Onnetar iloinen
Ilman impi, luonnon lempi
Hyvän, hellän haltiatar,
Kapo kaunisten kuninkas,
Jok' en anna omiani
Lemmon luomien omaksi."
Nyt rupesi Immen pursi joutusammasti juoksemaan; vaan kuin neiti tunsi voimansa vähenevän, niin pistisii pursineen lahteen piilemään. Lahen pohjukassa, rannikolla, sattui seisomaan sotainen pursi. Nei'on sy'än säpsähti ilosta: — Pursi ei ollut vieras — se oli sulhon pursi. Sortavainen oli tulemassa Valamon saarelle, neien haentaan, vaan mänö matkallansa poikkesi aluellensa halmeitansa katsomaan.
Sortavaisen mieli musteni kuullessansa pahankuristen orjien kunnottomia neuvoja ja käytöksiä; heti lähti neitensä keralla kotihinsa, miettien kovasti kostaaksensa pahat Valamois vainaan palveliat.