Pääkaupungin etevimpiä merkillisyyksiä oli avara toripaikka Tlatelalko. Täällä vasta oli elämää, kauppaa ja liikettä, yhtä vilkasta kuin Euroopan suurimmilla markkinoilla. Eri puodeissa ja halleissa pitivät kauppaansa "höyhenneulojat", juvelisepät, hedelmäin ja turkisten myyjät, asesepät, kirjakauppiaat. Mutta olipa myöskin orjia myytävänä, aivan kuin hienon Ateenan ja loistavan Rooman toreilla muinoin, kuin vielä tänä päivänäkin moniaalla ihan kristittyjen silmäin edessä.
Jos astuit korkean temppelin eli teokallion katolle, oli nähtävinäsi koko Tezkuko-järven suolaiset laineet ja Chalko-järven kirkas, juotava vesi, kaukana sen toisella puolella laveat viljavainiot ja aaltoilevat metsät sekä siellä täällä uhkeiden temppelien kiiltävät huiput, jotka nousivat jättiläispuitakin korkeammalle, valtavain vuorien harjoja kaunistaen. Tämä näkö-ala ulottui yhtä mittaa siihen korkeaan, kehänmuotoiseen vuoriharjanteesen, joka ympäröi laaksoa ja jonka lumenpeittoiset hampaat välkkyivät kuin valkea auringon valossa; ja pitkät, pimeät savuseppeleet, jotka lainehtivat ylös Popokatepetlen harmaanvalkeasta päästä, osoittivat että maanalainen tuli todellakin oli toimessaan tämän ihanan laakson peitetyssä povessa.
Koko tuon kauniin näkö-alan kirjavaa panoraamaa nauttivat — Euroopalaisista ensimäisinä ja viimeisinä — Espanjalaiset Huitzilopochtlin, sotajumalan, suuren temppelin katolta, jonne keisari Montezuma oli heitä kutsunut katsomaan kotilaaksonsa loistavaa rikkautta. Kauvan aikaa hiljaisen hämmästyksen vallassa ihailtuansa kaikkia niitä luonnon ja taiteen ihanuuksia, jotka tässä silmää kohtasivat, lausui Cortez, kääntyen asekumppaniensa puoleen:
— Eikö silmäys tähän paratiisiin korvaa kaikkia vaivojamme? —
"Ja tällä hetkellä" — kertoo Bernardo Diaz — "lupasi itselleen Cortez joko tulla koko tämän kauniin laakson herraksi taikka kaatua taistelussa."
Mutta tämä sotajumalan temppeli, jonka laakealta katolta Espanjalaiset luvattua maatansa tähystelivät, oli heille myös näyttävä Aztekien sivistyskannan varjopuolet. Itse temppelissä tosin ei ollut mitään moitittavaa. Se oli päinvastoin arvokas ja kunnioitusta herättävä. Perusmuodoltaan neliskulmaisena nousi se korkealle koko viidessä eri kerroksessa, yhä suipeten ylöspäin. Jyrkät kiertorappuset veivät penkereltä penkerelle ylös asti, niin että täytyi kulkea neljä kertaa koko rakennuksen ympäri, ennenkun pääsi sen laatta-katolle. Tämä oli varsin avara, varustettu rintasuojalla ja kahdella kulmatornilla. Melkein kaikki teokalliot olivat rakennetut tämmöiseen pyramiidi-muotoon. Mutta Huitzilopochtlin temppelin kulmatorneissa säilytettiin nyt julman jumalan julmat puukuvat, joiden äkäisesti irvistelevät naamat kauhistuttivat Espanjalaisia, aivan niinkuin näiden tykkien outo jyrinä oli Mexikolaisia peljättänyt. Jumalain-kuvien edessä pidettiin palamassa "ikuinen tuli". Toisessa tornissa säilytettiin myöskin äärettömän suuri, käärmeen-nahoista tehty rumpu, jota käytettiin ainoastaan erinomaisissa, tavattomissa tiloissa ja josta silloin jumisi komea, kolkko ääni, joka kuului monen penikulman päähän — ääni, joka ennen pitkää oli kuuluva kauheana enteenä Cortezille ja hänen uhkarohkealle joukolleen: Mutta näiden tornien seinissä huomattiin ihmisverta, jota niihin oli ruiskunut uhratuista orjista. Niissä oli myöskin jaspikivestä hakattu alttari, jonka päällä kauheat uhraukset toimitettiin. Ja tässä nyt oli mexikolaisen viljelyksen pimein varjopuoli, joka, kuten edellisessä olemme kokeneet selittää, ei kuitenkaan ollut sen kummempi kuin muinaisuudessa monen muun sivistyneen pakanakansan taika-uskoinen hurskaus — ja hulluus.
Aztekien sotajumalan temppelin-tornissa, jonka nähtävät pakanain tuimista tavoista puhuivat, rupesi katolinuskon yltiöpäisen sankarin kuuma veri kiehumaan. Cortez ei voinut pidättää tulisia tunteitaan. Hän lausui Montezumalle: "Minä en ymmärrä kuinka niin suuri ja viisas ruhtinas kuin sinä saatat uskoa tuommoisia pahoja henkiä kuin ovat nuo epäjumalat, perkeleen kuvat. Jos sinä vain sallisit meidän pystyttää tähän totuuden ristin ja asettaa seinille pyhän Neitsyen ja hänen Poikansa kuvat, niin pian saisit nähdä miten sinun väärät jumalasi niitä peljästyvät."
Tämmöinen puhe tietysti kovasti loukkasi Montezumaa ja isä Olmedo, joka oli varovainen herra, sai Cortezin tällä kertaa luopumaan enemmistä soimauksista, koska nyt oli viisainta ainakin vastaiseksi pitää keisaria niin hyvällä tuulella kuin mahdollista. Aztekien uskontoa oli kuitenkin jo häväisty, ja vielä kauvan vieraiden lähdettyä teokalliosta viipyi siellä Montezuma lepyttääkseen soimattuja jumaliaan.
Mutta Montezuman jumalat eivät leppyneet. He kostivat kauheasti sille miehelle, joka oli päästänyt vihollisen maahan saastuttamaan heidän pyhyyttänsä.