"Kiitoksia, Paavo kulta!" kuiskasi Lilli.
"Älä kiitä minua", vastasi Paavo; "minun käy sääli tuota Peikko parkaa."
"Mutta se olisi meidät polttanut säälimättä, se paholainen!" lausui Lilli. "Hyvä, että pääsimme vain."
"No, kyllähän se niin on", arveli Paavokin viisastelevalla silmäniskulla, "oma suu likempänä kuin kontin suu."
Kävivät sitten vielä käytävää vähäsen, kunnes tulivat ulko-ovelle, jonka Peikko niin ikään oli jättänyt lukitsematta. Astuivat Paavo ja Lilli siis esteettä ulos Jumalan vapaan taivaan alle.
Neljäs luku.
Missä ja miten jouluaatto-ilta viimeinkin vietetään.
Jo oli ruvennut hämärtämään. Kylmäkin oli hyvin, ja tuikki jo tähtiä taivaalla paikoittain.
"Mutta miten nyt osataan kotia? Osaatko sinä sinun kotihisi?" kysyi Lilli.
"En, en osaa. Kyllä lienee pitkä matka. Mikä nyt neuvoksi?" sanoi Paavo, pudistaen päätänsä. "Ja kylmäksi käy ilma."