Puhui perhonen sitten, miten Paulin vene oli hänet hengen hädästä pelastanut. Ja kiitollinen oli kuninkaan tytär.
Toimitti hän isänsä kultapajasta Paulin kaarnaveneelle kultakiskoiset purjeet, vaskesta valettiin mastot, ja hopeasta hiottiin mela.
Ja tällä aikaa kääntyi tuuli.
Pani nyt kuninkaan tytär Paulin parannetun paatin purjehtimaan, ja keikkui se taas selvällä järven selällä.
Pauli oli rannalla odottamassa. Luuli hän jo veneensä haaksirikkoon joutuneen.
Mutta suuriksi menivät silmät pojan, kun tulla tempasi kaarnavene rantaan.
Ja sai hän karkulaisen käsiinsä.
Purjeet kultaa! vaskea mastot! hopeasta mela!
Olihan siinä ilon aihetta kyllin.
Ja onnellinen olikin Pauli, kun kaarnaveneensä kaunistettuna takaisin sai, ja onnellinen oli toisella puolen järveä kuninkaan tytär, kun perhosensa pelastettuna takaisin sai.