Eikä se satu sitten sen pitempi ollutkaan.
Näin sit' ollaan hevosilla.
Heikki huusi huimahaisi Veljill' iloisille: "Mitäs, jos nyt ruvettaisi Hetkeks' hevosille!"
Pekka hevoseksi alkaa, Jaloruunaks' jääpi — Heikki huutaa: "Homa jalkaa!" Kalle kengittääpi.
Kengän pohjaan pontevasti Kalle lyödä rotkii — Heppa Pekka ankarasti Pahasillaan potkii.
Jo on heppa kengitetty; Eellehen hän entää. Siin' ei paljon hengähdetty, Kun se heppa lentää.
Ruoskinnasta pölisee, kun Mennään, Pekan mekka. Toiset sitä naurelee, kun Pillastuu jo Pekka.
Vaan nyt on jo ajellettu Huimasti kuin hullut, Heppa parkaa uuvutettu, Ett' on nälkä tullut.
Siksi heppa talliin vaan ja Kanssa ajajitten; Siellä häntä juotetaan ja Syötetäänkin sitten.
Töllin poika ja töllin tyttö tavoittelevat aurinkoa, joka ei sentään ole saatavissa.