"Hyvää päivää", vastasi kuningatar.
"Tässä on minulla muassani kaksi kaunokaista ihmislasta", virkkoi kääpiökuningas, "toin ne tänne teitäkin tervehtimään, puolisoni."
Kuningatar kuuli sanat, katsoi kummasteli Anttia ja Annia, katsoi vähän aikaa ihastelevin silmin, sillä hän ei ollut ensinkään ennen "oikeata ihmisolentoa nähnyt."
"Armahat vieraat, terveet tulemaanne kääpiöiden tuville", lausui lempeänä kääpiöiden kuningatar ja antoi Annille, Antille kättä, kumartaen kohteliaasti. Hän ei tietänytkään, että Anni ja Antti olivat pieniä lapsia, vaan luuli heitä täysi-ihmisiksi, sillä he olivat yhtä pitkät kuin kuningatar itse. Siksipä hän kumarsikin kohteliaasti.
Anni ja Antti seisoivat siinä vain, eivät tietäneet, mitä näkivät; he eivät ymmärtäneet, mitä väkeä kääpiöt olivat.
"Laitappa, kuningatar, ruokaa", lausui kääpiö-kuningas, "vieraamme ovat varmaankin nälissään, ja niin olen minäkin."
Ja mitäs muuta! Kuningatar meni kammioonsa takaisin, ei virkahtanut mitään. Enkä tiedä mitä siellä lienee tapahtunut, mutta eipä aikaakaan ennenkun kuningatar, koko joukko kääpiöitä seurassaan, taasen ilmestyi saliin. Kääpiöt olivat muodoltaan samanlaisia kuin kuningas ja kuningatarkin, ainoastaan vielä vähäsen lyhyempiä.
"Minun poikani, minun palvelijani", lausui kuningatar, "pöydät laattialle, astiat pöydälle ja ruoka astioihin!"
Ja mitäs ollakkaan! vilahduksessa väistyivät kääpiöt joka haaralle, katosivat kuni tuulen-puuskat; ja taas mitäs ollakkaan! olivat he koossa, kantaen pitkää pöytää, jonka laskivat laattialle. Pöydällä oli astioita aika paljon ja kaikenlaisia, kullalta kiiltäviä, hopealta hohtavia. Kääpiöiden kuningatar lausui: "Arvokkaat vieraat, istukaat syömään!"
Näin lausui kuningatar, mutta kun Anni ja Antti vähäsen ujostelivat, otti hän heidät käsistä ja vei pöytään. Istuttiin nyt syömähän kaikin. Annilla ja Antilla oli todellakin hyvin nälkä, hyvälle maistui ruoka. Outoja olivat herkut, joita heille tarjottiin, outoja, niin ett'ei Anni eikä Antti niiden nimejä tuntenut, enkä minäkään niitä tiedä. Kyllä siinä ravituksi tultiin. Kun kaikki olivat syöneet, vietiin Anni ja Antti pieneen kamariin, jossa heille oli leposijat valmiina.