Tarttui mies sitten Lassia käsivarteen ja puristi häntä hirveästi, niinkuin se olisi ollut Lassin syy, että Musti miestä puri.
"Älkää Herran tähden puristako niin, minä annan teille helmiä", sanoi Lassi tuskissaan. Mutta kun mies ei mitään ymmärtänyt, rupesi Lassi näyttämään pullistumaa taskuansa. Aukaisi sen sitten ja pisti miehen käteen muutamia helmiä. Näitä katsoessaan kirkastuivat miehen silmät ja menivät samalla hyvin suuriksi. Hän varmaan ymmärsi Lassin helmiä hyvin kalliiksi ja ojensipa nyt kätensä siepatakseen itselleen koko Lassin lakkarin. Mutta samassa kävi taas Musti hänen kimppuunsa ja puri miestä uudestaan jalkaan.
"Ai, ai, ai", sanoi mies.
"Vau, vau, vau", sanoi Musti.
Koetti mies sitten vieläkin kerta anastaa itselleen Lassin lakkaria, mutta taaskin Musti puri häntä jalkaan. "Ai, ai, ai!" — "Vau, vau, vau!"
Miehen näin uiottaessa ja Mustin haukkuessa oli myrsky käynyt julman kolkoksi. Pilviin saakka nousivat aallot. Ne keikuttivat laivaa niin, että Lassi, Musti ja tuo merimies myös rupesivat vyörymään toiselta laivan-kannen sivulta toiselle. Ja jo tuli nyt oikein summattoman väkevä vihuri, joka kerrassaankin viskasi Lassin, Mustin ja miehen mereen. Mies parka, joka oli kokenut anastaa Lassin helmilakkaria, katosi, kun katosikin, syvyyteen. Mutta Lassi tarttui Mustia kaulaan ja pääsi uskollisen toverinsa selkään. Katsottiin tätä kyllä laivan kannelta, mutta ei ollut enää auttamisen aikaa. Laiva meni kauheaa kyytiä edespäin jättäen Lassi paran toverinensa aaltojen valtaan. Ja oli nyt ruvennut ukkonenkin käymään. Julmasti jyrisi ilma ja leimuna loistelit taivaan tulet.
Mutta Musti uida uplotti vain aaltojen selällä, Lassi omassa selässään.
"Huh! huh! kuinka tämä menee!" sanoi Lassi, kun aallot heitä oikein ajelivat; "saas nähdä emmekö viimein todellakin joudu Amerikkaan?"
Ja uskokaa pois! Niin totta maar' kävikin. Lassin ja Mustin yläpuolelta vyöryi kauhean musta ja paksu pilvi, jota ainoastaan salamat valaisivat. Nousi nyt sitäkin korkeammalle aivan ajattelemattoman suuri aalto, ja sen harjalle syöksyi Musti kuormineen. Ja samassa viskasi hirveä vihuri heidät tuon tuikean tulipilven päälle.
Hiu! kuinka se kiiti vihurin viemänä eespäin; ja tultiin nyt, kun tultiinkin, ukkosen jyrinällä ja salamojen iskiessä Amerikan rantaan.