Neljäs luku.
Sinne putosi pilvi.
"Se vasta oli kyytiä, se", lausui Lassi, päästyänsä taas kuivalle maalle. "Mutta missä nyt oikeastaan ollaan? Olemme kulkeneet niin pitkiä matkoja, että luulenpa maar' nlevammekin Amerikassa."
Ja Lassi oli oikeassa, niinkuin tiedämme. Seisoi hän nyt siinä, Musti vieressään, Amerikan mannermaalla. Mutta ei tiennyt mitä tehdä, mihin lähteä. Metsä synkeä oli hänen edessään, ja takanaan pauhasi valtameren vaahtoavat aallot. Ukonilma toki oli joteskin asettunut, ja pilvi, jonka päällä oli tullut, haihtui vähitellen ilmaan.
Vähän aikaa aprikoittuaan arveli kuitenkin Lassi:
"No, Musti, mikäs muu neuvona nyt kuin keppi käteen taas ja jalat liikkeelle."
No niin. Lähdettiin siis aivan arviolta eespäin kulkemaan halki muhkean metsän. Mutta pian tuli matkamiehille taas nälkä, Lassi katseli ympärilleen, eikö näkyisi puiden lävitse edes jotain naurismaata, ja Musti juoksenteli pensaissa nuuskien jäkäliä. Mutta mitäs ollakkaan! Yht'äkkiä aukeni metsä, ja matkustajain silmiä kohtasi etäältä aavan tasangon toiselta puolen mahdottoman suuri kaupunki. Lassi ei sitä tosin kohta kaupungiksi tietänyt, sillä hän ei koskaan ollut mitään kaupunkia nähnyt. Hän arveli sitä suureksi kyläksi.
"Tuonnepäin, Musti, mennään, tuoli' on kylä."
Ruvettiin siis astumaan aavan tasangon poikki — ja eteni matka vähitellen. Mutta nälkä näännytti vatsaa kovin, ja rupesi jo väsymyskin vaivaamaan.
"Kuules, Musti, etköhän sinä jaksaisi vähän matkaa kuljettaa minua selässäsi?" Mustikin kyllä oli väsynyt, mutta antoi hän sentään Lassin istua selkäänsä. Lassi silitteli toveriaan, ja iloisena rupesi Musti tallustamaan eteenpäin. Eikä tuo kaupunki toki kovin kaukana ollut. Tunnin aikaa juostuansa, oli jo Musti ihan kaupungin portilla — Amerikan pääkaupungin portilla. Niin tosiaan. Ja mikä kihisevä elämä siinä oli! Väki vilisi kuin muuraispesä. Aivan hämillään tästä ei muistanut Lassi astua alas Mustin selästäkään, vaan rupesi hiljoilleen ajamaan portista sisään. Mutta tässä tarttui häntä käsivarteen eräs mies ja puheli taas jotakin, jota Lassi ei ymmärtänyt.