Hänen siinä suloisesti nukkuessaan, lähestyi ihmeen ihana siipinen impi, istuen päällä purppuraisen pilven.
— Ken olet sinä? — kysyi kerjäläistyttö.
— Minut on lähettänyt kaupungin hallitsija sinua noutamaan. Tahdotko tulla?
— Tahdon, tahdon!
Autti nyt ihanainen impi kerjäläistytön pilven päälle ja lensi hänen kanssansa pois, pois tuonne kaukaiseen kaupunkiin. Immen siiven alla lepäsi tyttönen suloisemmasti kuin maantien vieressä.
Ja viimein päästiin perille. — — —
Kaunis oli se kaupunki, ihana ja ihmeellinen, mutta sen ihanuutta ja ihmeitä en osaa minä kertoa.
— Saanko olla täällä ijäti? — kysyi kerjäläistyttö.
— Saat, ole tervetullut! — vastasi siipinen impi.
Eikä näännyttänyt enää tyttöä Nälkä. Siihen kaupunkiin ei koskaan Nälkä tule.