Suurimman onnen oli tyttö saavuttanut, onnen, jota en osaa kertoa minä.
Mutta tämä tapahtui kaikki Unessa.
Ja kuitenkin on se totta, totta kuin taivas.
Kangastus.
Pauli poika saaren ihanaisen Veden seljänteellä nähdä saa. Mieli sinne tekee nuorukaisen; Ruuhen rannasta hän irroittaa.
Lumoo silmiänsä jyrkät, loivat, Koivupuiset saaren kukkulat, Nurmet viehättävät, vihannoivat, Kukat kaunokaiset, tuoksuvat.
Souda Pauli, souda vasten saarta! Ehkä voit sen viimein saavuttaa. Kulje, kulje kohti taivon kaarta! Kyllä kai sen miesi kiinni saa.
Ei! — jo palaa Pauli matkaltansa Poissa poi'an sorja saari on. Mutta särkyneenä sielussansa On hän kauvan koito, onneton.
Poika, lumouksen liehakoima! Turha tääll' on usein taistelus'. Pettää kauneuden tenhovoima, Katoo kiusoava kangastus.
Antti ja Karhu.