— Ei, ei, hyi, hyi! — huusi Heikki — lähdetään pois. — Ja molemmat painoivat päänsä alas taskuun.
Mutta sotapaukku oli nyt niin kovaa, ett'ei pienten poikaisten ääntä enää kuullutkaan Korvenkaakki.
Veljeksille tuli yhä kamalampi olla.
Saadaksensa jättiläistä lähtemään, päätti Hannu pistää häntä puukolla kylkeen. Luuli että Korvenkaakki ehkä sitä tottelisi niinkuin hevonen ruoskaa. Veti siis puukkonsa Hannu (sillä puukko hänellä oli, niinkuin maalaispojilla usein on tapana) ja rupesi sillä nävertelemään Korvenkaakkia kylkeen. Ensimmältä ei tämä tuota ensinkään tuntenut, mutta viimein sysäsi Hannu koko puukonterän jättiläisen nahkaan.
Korvenkaakki luuli, että joku pikkuinen itikka häntä puri, ja rupesi kynsimään kylkeänsä.
Mutta kun hänen toinen kätensä siten joutui hosumasta kanonan-kuulia, osasi suuri summaton kuula tulla ja iskeä häntä vasten kasvoja, ja sattuipa se vielä juur nenän-nippuun. Tämä tosin ei moiselle miehelle, kuin Korvenkaakki, ollut mitään vaarallista, sillä tuntuipa se niin kuin lumipallo meidän nenän-nipullemme; mutta lienee se kuitenkin hieman koskenut, koska Korvenkaakki suuttui.
Hän oli kuitenkin hyvänluontoinen mies, ett'ei tahtonut kuulan lähettäjiä liian ankarasti rankaista, vaan antaa heille vain pienen selkäsaunan. Astui siis Korvenkaakki keskelle Ranskan sotariviä ja rupesi sormillaan näppäämään kumoon sotajunkkareita, Plitt! platt! plätt! siinä kuului vain, kun jättiläinen näppäsi ja Ranskalaisia kaatui. Mutta eivät he kuitenkaan kuolleet, vaan joutuivat sotajunkkarit pelkoon ja rupesivat juoksemaan pakoon tuota kauheaa miestä, sillä he luulivat häntä itse paholaiseksi. Kaikki nekin, jotka Korvenkaakki oli näpännyt kumoon, nousivat jaloilleen ja turvasivat jäniksen-käpälään. Ainoastaan saksalaisten tappamat jäivät kentälle.
Siten oli Korvenkaakki ajanut pakoon koko Ranskan sotajoukon. Mutta Saksalaiset, kun tämän huomasivat, yrittivät heti ajamaan vihollisiansa takaa. Huutaen ja ärjyen sitäpuolta, missä Korvenkaakki seisoi, mutta silloin tämä tarttui Ranskalaisten paikalle jättämiin tykkeihin ja rupesi viskaamaan näitä saksalaisten päälle. Suuria kanoonia lenteli ilmassa vain, jättiläisen lähettämiä kaikki, saksalaisille vasten silmiä. Ja nämäkin nyt hämmästyivät, pelästyivät niin, että rupesivat kääntymään takaisin. Väistyivät vähitellen tappelu-tanterelta pois, ja niin jäi paljaaksi kahden mahtavan armeijan sotakenttä. Korvenkaakki oli ne hosunut hajalle.
Kolmas luku.
Matkustajat suurustavat Roomassa.