Liisa meni häntä nöyrästi vastaan, niijasi niin syvään ja sanoi:
"Ottakaa, hyvä Keisari, nämä marjat vastaan; minulla oli vielä vähän vyöliinassani."
"No, kah kummaa!" sanoi Keisari ja pisti yhden marjan suuhunsa. "Voi, hyviäpä nämä ovatkin", lisäsi hän sitten ja söi vielä toisenkin; "mutta syökää itsekin, lapsi-kultani."
"Ei, ottakaa kaikki vain, hyvä herra Keisari! kyllä me toisia poimimme taas", vakuutti Liisa; ja Keisari söi marjat, kun söikin, Paavon ja Liisan iloksi.
"No, nyt kun te olette antaneet minulle näin makeita marjoja, niin tulkaa, ottakaa tästä tavara-arkustani jotain palkinnoksi", sanoi Keisari ja vei lapset erään suuren arkun tykö, aukaisi sen, — ja Paavo, Liisa siinä nyt valitsemaan mitä parhaimpana pitivät.
Kaivoi siinä Liisa sitten, niin jo tarttui sormen päähän sievä, kultainen sormustin eli vingerpori, — ja sen piti Liisa ja oli iloissaan.
Paavo sai taas sormiinsa hyvin kauniin hopeaisen hauin-uistimen, jolla oli siimakin hopeasta ja jolla Keisarille hopea-haukia uistettiin.
"Kah! on isälläkin hauin-uistin, mutta ei se ole näin kaunis; saisinko mä tämän?" kysyi Keisarilta Paavo.
"Pidä, veikkonen, hyvänäsi",vastasi Keisari. "Ja nyt, jos tahdotte, tulkaa Keisarinnaakin katsomaan ja sitten saatte, jos mielenne tekee, lähteä kotianne." Vei sitten Keisari heidät taas monen hopealta hohtavan ja kullalta kiiltävän huoneen läpi, kunnes tultiin Keisarin kyökkiin. Siellä Keisarinna par'aikaa keitti kultakahvia. Esitteli sitten Keisari lapset puolisolleen, ja tämä suuteli, hyväili heitä, antoi heille sitten vielä kupillisen kummallista kahviaan ja nisuleipää monenmoista, jotka makeasti sulivat sisarusten suussa. Kun nyt oli vielä hovia kaikin kerroin katsottu, kutsutti Keisari Kotkan taas luoksensa ja määräsi:
"Nyt sinun pitää viedä nämä lapset samaan paikkaan takaisin, josta ne otit." Sanottiin siinä sitten hyvästi molemmin puolin, ja sisarukset erkanivat Keisarista ja Keisarin rouvasta. Kotka lahti lentoon, lapset siipiensä alla. Mutta Kotkalla oli paha mielessä. Oli, näet, vielä vihoissaan siitä, että Keisari oli häntä vähäsen torunut, kun akkunasta lensi sisälle ja ihmisen lapsia toi muassaan. Tuumasi nyt viedä Paavon ja Liisan Kyöpelin vuorelle, jossa vanhat akat piiskaavat pieniä lapsia, kun niitä sinne tuodaan.