Jalopeura katsoa tuijotti suurilla silmillään karhua Korvenkaakin olkapäällä ja pani vatsalleen kuin kissa, joka väijyy hiirtä, Toivoi varmaankin Nallesta paistin itselleen saavan. Mutta Korvenkaakki asetti tykkinsä maahan, sieppasi kuusen metsästä ja hosui sillä tuon tuiman kuninkaan pois. Pakoon lähti jalopeura.
No, mutta tuli nyt koko joukko muitakin eläimiä, joiden nimejä ja muotoja en jouda kertomaan. Kaikki olivat ne kummallisia ja pojille ihan outoja.
Korvenkaakki hosui ne siivosti pois tieltä, pani kanoonan olalleen ja lähti matkaan.
Hänen hetken aikaa kuljettuansa tuli viimein elehvantti vastaan, tuli yksi, tuli kaksi, tuli kolmekin ja jopa viimein koko joukko noita kauhean suuria eläimiä, joilla on kovin paksu nahka ja parin syllän pituinen kärsä.
Ensimäinen niistä lähestyi Korvenkaakkia takaa ja sieppasi kärsällään karhun hänen olkapäältään. Tästä suuttui jättiläinen, otti kanoonan toiselta olkapäällään ja sivalsi sillä elehvanttia päähän, jotta tämä oli kaatua jo. Mutta elehvanttikin on vahva eläin, ja sai nyt Korvenkaakki tekemistä.
Hirveän vihaisena ryntäsi elehvantti häntä vastaan ja antoi aika iskun Korvenkaakille kärsällään. Ja kun toiset elehvantit tämän huomasivat, yrittivät hekin käydä jättiläisen kimppuun.
Mutta silloin päätti jo Korvenkaakki ladata kanoonansa ja ampua heihin. Pani siis kanoonaan aika määrän ruutia ja kaksi kuulaa, veti tuluksilla tulta (sillä tuluksia käytti jättiläinen), ojensi kanoonaa, niinkuin tavallinen mies pyssyä, ja ampui niin käsiltä vain keskelle elehvantti-parvea. Näistä kaatui heti paikalla kaksi ja toiset lähtivät pakoon, peljästyneinä paukauksesta kovin.
Niin niistä päästiin. Karhukin, jonka ensimäinen elehvantti oli viskannut monta syltää metsään, tuli eheänä takaisin ja istui matkustajien viereen. Korvenkaakki laski nyt pojat taskuistaan ja pani hetkeksi levähtämään. Tällä kertaa ei nukkunut kuitenkaan, vaan nousi vähän ajan perästä ylös, otti puukkonsa (se oli kahden kyynärän pituinen), ja rupesi nylkemään kahta kuollutta elehvanttia. Tässä nyt on saapasnahkani — lausui hän.
Kuudes luku.
Kotimatka.