Kultaperhoset.
Tuli tuolta maista metisistä
Kaunis parvi kultaperhosia.
Lennossansa päivän paistehessa
Tuonne, tänne metisillä mailla
Havaitsivat ahon vieruksella,
Mehumättähällä kasvavaisen
Kevään lapsen, kukan kaunihimman.
Ihmetellen tämän ihanuutta,
Laskeusi yksi lennostansa
Alas aamukasteen kyyneleihin,
Mielistyen kukan kauniin muotoon
Ystäväksi antausi hälle,
Lupaellen ikirakkautta.
Niinpä meni päivät parahimmat,
Niinpä aika armas helleyden,
Mutta mehun ma'un maistettua,
Nautittua hetket hellehimmät,
Lähti tämä korja herkkulintu
Taasen tuonne maille metisille
Toisten kultatovereinsa kanssa.
Siellä loisti monta muuta kukkaa,
Sinne houkutteli kaunihimmat
Hänen huoltaan huikentelevaista.
Siellä lennossahan ympärinsä
Unhotti hän halun ensimäisen,
Oman onnettoman kukkasensa.
Tämä lakastuen murehesta,
Käänti päänsä maahan päin ja kuoli.
(Oul. W. sanomat 1829. Muualta.)
Palanen maailman viisautta.
Miss' on arvos? Aitassani,
Missä toivos? Tou'ossani,
Missä taitos? Tavarassa,
Missä turvas? Tutkaimessa,
Ystäväsi? Ylimäiset,
Joita juotan onnekseni.
Missä hupis? Hartioilla
Mierolaisten mielestäni.
Mik' on elos? Ravintoni,
Entä ilos? Nautintoni.
Missä valtas? Waimollani,
Miss' oot viisas? Wiinan luona,
Missä hurskas? Humalassa,
Missä rakas? Rahan luona,
Milloin hyvä? Hyötyessä,
Miksi elät? Ollakseni,
Miksi kuolet? Mädätäkseni.
(Oul. W. sanomat 1829. Muualta.)
Tuomio.
(Servial. kansalaulu Runeberg'in ruotsalaisesta.)